LUKU IV.

Kahdennenkymmenennen vuosisadan pankkihuone.

Muodollisuudet pankissa osottautuivat olevan sangen yksinkertaisia. Tri Leete esitti minut ylijohtajalle ja loppu seurasi itsestään eikä koko homma kestänyt kolmea minuuttia. Minulle ilmoitettiin että täyskasvuisen kansalaisen vuosiosuus siltä vuodelta oli $4.000, ja että minulle tuleva osa jälellä olevalta vuodelta — oli syyskuun loppupuoli — oli $1,075.41. Otin osotuksia $300 arvosta ja jätin loput talletettavaksi, aivan niinkuin olisin tehnyt jossain yhdeksännentoista vuosisadan pankissa ottaessani käyttörahoja. Kun asia oli toimitettu mr. Chapin, ylijohtaja, kutsui minut konttooriinsa.

"Miltä tuntuu meidän pankkijärjestelmämme verrattuna teidän päivienne järjestelmään?" hän kysyi.

"Sillä on mainittava etu sellaisen sentittömän liiketuttavan silmillä katsottuna kuin minä olen", vastasin — "nimittäin että sittenkin on luottoa, vaikka ei ole mitään tallettanut; muuta tuskin tunnen tarpeeksi sanoakseni mielipiteeni."

"Kun pääsette tarkemmin pankkijärjestelmämme perille", sanoi ylijohtaja, "niin luulen että hämmästytte sen yhtäläisyyttä oman järjestelmänne kanssa. Meillä kyllä ei ole rahaa eikä mitään mikä vastaisi rahaa, mutta koko pankkitiede alusta pitäin valmisteli tietä rahan poistamiseksi. Ainoa kohta missä meidän järjestelmämme todellisesti eroaa teidän järjestelmästänne on se että jokainen alottaa vuoden samalla luottomäärällä ja että tämä luotto ei ole siirrettävissä toiselle. Mitä tulee talletusten vaatimiseen, ennenkuin luottotili avataan, niin olemme siinä kohden ehdottomasti aivan yhtä vaativaisia kuin teidänkin pankkiirinne olivat, mutta meillä kansa kokonaisuudessaan tekee talletukset kaikkien puolesta yhtaikaa. Tämä joukkotalletus on sellaisten erilaisten käyttötarpeiden valmistusta ja sellaisten yleisten palvelusten toimittamista joiden odotetaan olevan tarpeellisia. Näille käyttötarpeille arvioidaan hinnat ja kustannukset ja hintojen yhteenlaskettu summa jaettuna väestön lukumäärällä määrää kansalaisen persoonallisen luottosumman, joka yksinkertaisesti on hänen vuoden käyttötarpeisiin ja palveluksiin tasaisesti sisältyvä osansa. Mutta epäilemättä tri Leete on kertonut teille kaiken tästä asiasta."

"Mutta minustahan ei ollut täällä tietoa vuoden arvioita tehtäessä", sanoin. "Toivon ettei luottoani ole otettu toisten ihmisten osuuksista."

"Siitä teidän ei ole tarvis olla huolissanne", vastasi ylijohtaja. "Vaikka onkin hämmästyttävää, miten kysynnän erilaisuudet pitävät toisiansa tasapainossa, kun suuret väestöt ovat yhteydessä, olisi kuitenkin mahdotonta johtaa näin suurta liikettä kuin meidänkin on ilman suuria vararahastoja. Tarkoituksena on pilaantuvain aineitten tuotantoa ja sellaisten joiden suhteen mieliteot usein vaihtelevat pitää niin vähän edellä kysyntää kuin mahdollista, mutta kaikissa tärkeissä tuotantohaaroissa varataan aina niin suuri ylivarasto että kahden vuoden kato ei vaikuttaisi mitään pilaantumattomain aineitten hintaan, sekä samalla väestön odottamaton vaikkapa useimpiin miljooniin nouseva lisäys ei häiritsisi minään aikana väestön ylläpitoa."

"Tri Leete on minulle kertonut", sanoin, "että luotto-osuus jota kansalainen ei ole vuoden kuluessa käyttänyt peruutetaan ja on se mitätön seuraavana vuonna. Arvelen että se tarkoittaa varojen kasaantumismahdollisuuden estämistä, joka kaivaisi taloudellisten olosuhteittenne yhdenvertaisuuden perusteen ontoksi."

"Se vaikuttaa kyllä sellaisen kasaantumisen estämiseksi", sanoi ylijohtaja, "mutta toiselta puolen se on tarpeellinen kansallisen kirjanpidon tekemiseksi yksinkertaisemmaksi ja sekaannusten estämiseksi. Vuotuinen luotto on maksuosotus erikoisista vissin vuoden aikana suoritetuista valmisteista. Seuraavaksi vuodeksi tehdään uusi arviolasku hiukan erilaisilla perusteilla, ja jotta se voidaan toimittaa ovat kirjat päätettävät ja kaikki maksuosotukset perustettavat joita ei ole peritty, jotta tiedämme täsmälleen millä kannalla olemme."

"Miten sitten käy, jos kulutan luottosummani, ennenkuin vuosi on lopussa?"

Ylijohtaja hymyili. "Olen lukenut", hän sanoi, "että tuhlauspahe oli sangen vakava teidän päivinänne. Meidän järjestelmällämme on se etu teidän rinnallanne että pahinkaan tuhlari ei voi koskea pääomaansa joka on hänen jakamaton samallainen osuutensa kansan kapitaalista. Enintäin voi hän hävittää vuotuisen osinkonsa. Jos tämän tekisitte, niin en epäile etteivät ystävänne pitäisi huolta teistä, ja elleivät he sitä tekisi, niin saatte olla varma että kansa sen tahtoisi tehdä, sillä meillä ei ole sitä tanakkaa vatsaa, jonka nojalla esi-isämme saattoivat kyllältään nauttia, vaikka nälkäisiä ihmisiä oli heidän ympärillään. Me olemme todella niin herkkätuntoisia että tietäessämme yhdenkään yksilön kansan joukossa olevan puutteessa veisi se meiltä öiden unet. Jos te tahtoisitte pysyä puutteen alaisena, niin teidän täytyisi kätkeytyä toisten silmiltä sitä tarkoitusta varten."

"Onko teillä mitään tietoa", kysyin, "miten paljon tämä $4,000 luottosumma olisi vastannut ostokyvyssä vuonna 1887?"

"Jotakuinkin $6,000 tai $7,000 luullakseni", vastasi mr. Chapin. "Arvostellessanne kansalaisen taloudellista tilaa teidän tulee muistaa että suuri joukko erilaisia palveluksia ja käyttötarpeita on nyt maksuttomasti yleisesti käytettävissä, joista ennen yksilöiden oli maksettava, kuten esimerkiksi vesi, valo, musiikki, sanomalehdet, teaatteri ja ooppera, kaikellaiset posti- ja sähkökuletusneuvot, kulkulaitos ja monet muut liian lukuisat luetella."

"Mutta kun niin paljon yleisön eli yhteisesti käytettäväksi luovutatte, niin miksi ei kaikkia anneta samalla tavalla? Sehän tekisi asiat vielä yksinkertaisemmiksi, luullakseni."

"Me arvelemme päinvastoin että se sekoittaisi hallitustoimia, eikä se mitenkään yhtä hyvin kansan tarvetta vastaisi. Katsokaahan me vaadimme yhdenvertaisuutta, mutta meitä ei miellytä samanlaisuus, ja me koetamme menoarvioissamme varata mahdollisimman erilaisia makuja varten vapaan nautinnon."

Arvellen että minua miellyttäisi niiden katseleminen oli ylijohtaja tuonut konttooriin muutamia pankin kirjoja. Vaikka en ollut ollenkaan ollut mikään asiantuntija yhdeksännentoista vuosisadan kirjanpitojärjestelmässä, olin kuitenkin suuresti ihmeissäni näiden tilien tavattomasta yksinkertaisuudesta niiden rinnalla joihin olin ennen perehtynyt. Tästä puhuessani lisäsin että se minua hämmästytti sitäkin enemmän kun olin ennakolta muodostanut sen arvelun että kun kansallisen ko-operatiivijärjestelmän etevämmyys oli suuri meidän liiketapojen rinnalla, niin se myös aiheutti suuren lisäyksen kirjanpidossa verrattuna siihen mikä oli tarpeen vanhan järjestelmän aikana. Ylijohtaja ja tohtori Leete katsoivat toisiaan ja hymyilivät.

"Tiedättekö, mr West", sanoi ensinmainittu, "meistä tuntuu sangen omituiselta että teillä tällainen arvelu saattoi olla? Meidän arviomme mukaan nykyisen järjestelmän aikana yksi kirjanpitäjä tekee sen missä kaksitoista tarvittiin teidän aikananne."

"Mutta", sanoin, "onhan kansalla nyt erikoinen tili jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle joka maassa asuu."

"On tietysti", vastasi ylijohtaja, "mutta eiköpä teidän aikananne ollut samoin? Miten olisi muuten voitu arvioida ja koota veroja taikka kiristää tusinoittain muita velvollisuuksia kansalaisilta? Esimerkiksi teidän verotusjärjestelmänne jo yksin kaikkine tutkintoineen, arvioimisineen, keräyskoneistoineen ja rangaistuksineen oli äärettömän paljon monimutkaisempi kuin edessänne olevissa kirjoissa näkyvät tilit, joihin sisältyy, kuten näette, jokaiselle henkilölle saman luoton antaminen vuoden alusta sekä jälestäpäin yksinkertainen maksuosotusten merkitseminen lukematta korkoja taikka muita tuloposteja. Niin yksinkertaiset ja vaihtelemattomat ovat todella olosuhteet, mr. West, että tilit tehdään automaattisesti koneella ja kirjanpitäjä vain näppäilee koskettimia."

"Mutta ymmärtääkseni kutakin kansalaista varten on myös luettelo hänen tekemistään palveluksista hänen kykyjensä luokittelemiseksi."

"On tietysti ja mitä seikkaperäisin sekä mitä huolellisimmin varjeltu erehdyksiä ja kohtuuttomuutta vastaan. Mutta sillä luettelolla ei ole mitään tekemistä rahojenne taikka tekemästänne työstä maksettavain palkkojen kanssa, vaan se pikemmin on yksinkertainen kunnialuettelo kasvatuksenne perustuksesta jonka mukaan oppilaitten luokitus on määrätty."

"Mutta kansalaisella on myös liikesuhteensa yleisten puotein kanssa joista hän tarpeensa noutaa?"

"Kyllä niin, mutta ei luottosuhdetta. Kuten teidän aikalaisenne olisivat sanoneet, kaikki ostokset tapahtuvat vain käteisellä rahalla — se on luottokorteilla."

"Sittenkin on vielä jälellä", intin yhä, "tilinteko tavaroista ja palveluksista puotien ja tuotanto-osastojen välillä sekä erikoisten osastojen välillä."

"Tietysti; mutta kun koko järjestelmä on saman johdon alaisena ja kaikki osastot toimivat yhdessä hankaamatta toisiinsa ja ilman minkäänlaista epäsoinnun aihetta, niin on sellainen tilinteko lapsen työtä verrattuna liikejärjestelyyn toisiaan epäileväin yksityiskapitalistien välillä, jotka teidän päivinänne jakoivat keskenään liikemarkkinat ja valvoivat öitä keksiäkseen puijaustemppuja millä pettää, lyödä ja voittaa toisensa.

"Mutta entä tarkat tilastot joille perustatte tuotantoa johtavat arviolaskut? Siinä ainakin tarvitaan sangen paljon numeroimista."

"Teidän kansallinen ja valtiohallituksenne", vastasi mr. Chapin, "julkaisivat joka vuosi suuret määrät samallaisia tilastoja, joiden samalla kuin ne olivat epäluotettavat täytyi olla paljon suurempain vaivojen takana kerättäessä, siihen katsoen että niihin yhtyi vähemmän tervetullut yksityisten henkilöitten liikeasiain tarkastaminen, sen sijaan että koko summa olisi ollut pelkkää kertomusten kokoamista suuren liikkeen eri osastojen kirjoista. Kunkin tehtailijan, kauppiaan ja puodin pitäjän tuli teidän aikananne tehdä ennakkoarvio mahdollisesta kulutuksesta ja hairahdukset merkitsivät häviötä. Ja kuitenkin hän saattoi vain arvata, koska hänellä ei ollut riittävästi tietoja. Täydellisten tietojen avulla, jotka meillä on, on ennakkoarvioiden varmuus lisääntynyt samassa määrässä kuin vaikeudetkin ovat muuttuneet yksinkertaisemmiksi."

"Pyydän säästäkää minut enemmistä osotuksista arvosteluni typeryyden suhteen."

"Eihän tässä, mr. West, ole kysymystäkään typeryydestä. Kokonaan uusi asiain järjestelmä aina ensi näkemältä tuntuu monimutkaiselta, vaikka lähemmin tutkistellen se osottautuu itse yksinkertaisuudeksi. Mutta pyydän älkää nyt vielä minua keskeyttäkö, sillä olen kertonut teille vasta toisen puolen asiasta. Olen osottanut teille, miten harvat ja yksinkertaiset ovat meidän pitämämme tilit teidän vastaavissa suhteissa pitämiinne tileihin verrattuna; mutta huomattavin kohta kysymyksessä on eräät teidän pitämänne tilit, joita meillä ei ole ollenkaan. Debet ja kredit sanoja ei enää tunneta; korko, vuokra, osinko ja kaikki niille perustetut laskut ovat inhimillisestä liikkeestä kokonaan hävinneet. Teidän päivinänne jokainen, lukuunottamatta hänen tiliänsä valtion kanssa, oli sotkeutuneena tiliverkkoon kaikesta mikä häntä koski. Alhaisinkin palkkalainen oli ainakin kuuden, seitsemän liikemiehen kirjoissa ja varakas mies useampain kymmenien ja satojenkin, puhumattakaan kauppa-alalla olevista ihmisistä. Liukkaasti kulkeva dollari asettui aloilleen niin monta kertaa ja niin monessa paikassa vaeltaessaan kädestä toiseen että me olemme arvioineet sen noin viidessä vuodessa täytyneen maksaa itsensä musteen ja kynän kuulutuksessa sekä kauppa-apulaisten palkoissa, puhumattakaan kulumisesta ja hankaantumisesta. Kaikki nämä yksityis- ja liiketilien muodot ovat nyt poistetut. Kukaan ei ole toiselle velkaa eikä kukaan toista velo eikä kellään ole kontrahtia toisen kanssa eikä minkäänlaista tilitettävää, vaan jokainen yksinkertaisesti kohtelee toistaan niinkuin kunkin luonnolliset hyveet ansaitsevat."