LUKU XX.

Mitä vallankumous sai aikaan naisten hyväksi.

"Minusta tuntuu, tohtori", sanoin, "että minun aikani naiselle olisi ollut vielä suuremman arvoista kuin minulle nukkua tähän asti, koska taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen näyttää merkinneen enemmän naisille kuin miehille."

"Edith ehkä ei olisi ollut hyvillään sellaisesta asiain tilasta", sanoi tohtori, "mutta toden teolla on sanoissanne paljon totta, sillä taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen merkitsi todella verrattomasti enemmän naisille kuin miehille. Teidän päivinänne oli useimpain miesten olosuhteet viheliäisiä verrattuina heidän nykyiseen tilaansa, mutta naisten kohtalo oli kurja miestenkin kohtaloon verrattuna. Useimmat miehet olivat kyllä rikkaitten orjia, mutta nainen oli miehen alamainen olipa hän sitten rikas tai köyhä, ja viimemainitussa ja yleisemmässä tapauksessa oli siten orjan orja. Miten syvällä köyhyydessä mies elikin, oli häntä syvempänä yksi tai useampi hänestä riippuvain naisten muodossa jotka olivat hänen tahtonsa alaisia. Yhteiskuntaläjän pohjakerroksessa oli nainen kantaen koko kasan yhteistä painoa. Koko sielun, hengen ja ruumiin vallitseva hirmuvalta jota ihmissuku sieti painoi lopuksi yhdistynein voimin häntä. Niin paljon alempana miehenkin olotilaa oli nainen että hän olisi jo suuresti kohonnut, jos olisi voinut saavuttaa vain hänen asemansa. Mutta suuri vallankumous ei ainoastaan kohottanut häntä yhdenvertaiseksi miehen kanssa, vaan nosti heidät molemmat samalla voimakkaalla ponnella moraalisen arvon ja aineellisen hyvinvoinnin asteelle joka oli yhtä paljon yläpuolella miehen entistä olotilaa kuin hänen entinen tilansa oli ollut yläpuolella naisen tilaa. Jos siis miehet ovat kiitollisuuden velassa vallankumoukselle, niin miten paljon suuremmaksi tulee naisten arvata kiitollisuutensa sitä kohtaan! Jos miehille vallankumouksen ääni oli kutsumus korkeammalle ja jalommalle elämän asteelle, niin naiselle se oli kuin Jumalan ääni, kutsuva häntä uuteen luomakuntaan."

"Epäilemättä", sanoin, "oli köyhäin naisilla sangen viheliäinen asema, mutta rikkaitten naiset eivät varmastikaan olleet sorron alaisia."

"Rikkaitten naiset", vastasi tohtori, "olivat luvultaan liian vähän merkitsevät koko naissukupuolen suhteen että he ansaitsisivat huomioon ottamista teidän aikanne naisten tilaa yleisesti tarkastettaessa. Mutta senkään vuoksi emme pidä heidän kohtaloansa parempana kuin heidän köyhempien sisartensakaan. Totta on että he eivät kärsineet ruumiillista kovuutta, vaan päinvastoin heitä heidän miessuojelijansa hemmoittelivat ja hellivät kuin liiaksi lemmittyjä lapsia; mutta se ei meistä tunnu toivottavalta elämältä. Mikäli voimme selville saada sen aikaisista kertomuksista ja yhteiskunnallisista kuvauksista asuivat rikkaitten naiset imartelun ja teeskentelyn kiihoittavassa ilmakehässä, mikä kaikki oli vähemmän suosiollista moraaliselle tai henkiselle kehitykselle kuin köyhäin naisten kovinkin kohtalo. Nykyajan nainen, jos hänet tuomittaisiin takaisin elämään teidän maailmassa, pyytäisi ainakin syntyä pesumuijaksi pikemmin kuin varakkaaksi muotinaiseksi. Viimemainittu näyttää meistä enemmän kuin ensinmainittu sen tapaiselta naiselta joka täydellisemmin osotti sen sukupuolen lankeemistilaa teidän aikananne."

Kun sama ajatus oli minulla mielessä ollut edellisen elämän aikana, en asiata vastaan väittänyt.

"Niin sanottu naisliike, hänen asemansa suuren muutoksen alku", jatkoi tohtori, "oli jo teidän päivinänne varsin huomattava. Teidän on täytynyt sitä paljon kuulla ja nähdä, ja ehkä olette tuntenutkin niitä jaloja naisia jotka ensimmäisiä johtajia olivat."

"Kyllä", vastasin. "Naisten oikeuksista oli paljon puhetta, mutta silloin ilmoitettu ohjelma ei millään tavalla ollut kumouksellista laatua. Se tarkoitti vain äänestysoikeuden saavuttamista sekä erinäisten muutosten aikaan saamista naisten omistusoikeuden laeissa, lasten hoitoa avioerojen sattuessa sekä muita sellaisia yksityisseikkoja. Vakuutan teille ettei naisilla, enemmän kuin miehilläkään ollut siihen aikaan mitään ajatusta talousjärjestelmän kumoamisesta."

"Niin mekin sen ymmärrämme", vastasi tohtori. "Siinä suhteessa naisten itsenäisyystaistelu muistutti yleensä kumousliikkeitä, jotka alkuasteillaan käyvät haparoiden ja kompastellen näennäisesti niin hämärää ja epäjohdonmukaista tietä että vain filosoofi osaa arvata mikä tulos on siitä odotettavissa. Arvio naisliikkeen lopullisen tuloksen suhteen oli kuitenkin yhtä yksinkertainen kuin arvio siinäkin asiassa jota te sanoitte työväenliikkeeksi. Naiset ajoivat takaa riippumattomuutta miesten suhteen ja tasa-arvoisuutta heidän kanssaan, ja työväestö halusi päättää orjuutensa kapitalistien suhteen. Naisten kantamien siteitten avain oli aivan sama kuin se joka lukitsi työväestön kahleet. Se oli taloudellinen avain, olemassa olon keinojen valinta. Miesten sukupuoli piti vallassansa naista, ja rikkaitten luokka työtä tekeviä kansajoukkoja. Sukupuolisiteitten salaisuus oli aivan sama kuin teollisuussiteitten — nimittäin omaisuusvallan erilainen jako, ja muutoksen, joka oli välttämätön molempain sidemuotojen lopettamiseksi, täytyi silminnähtävästi olla taloudellinen yhdenvertaisuus, joka sekä sukupuoli- että teollisuussuhteissa heti takaisi yhteistoiminnan ylläpitämisen välttämättömänä.

"Naisten kapinan ensimmäiset johtajat eivät kyenneet näkemään nenän päätänsä pitemmälle, ja sentakia lukivat alamaisen tilansa ja kärsimänsä väärinkäytökset miehen pahuuden ansioksi, ja näyttivät uskovan että ainoa välttämätön parannuskeino oli hänen moraalinen parantamisensa. Tänä aikakautena sellaiset ilmaisumuodot kuin 'mies tyranni' ja 'mies julmuri' olivat kiihoituksen tunnussanoja. Naisten esitaistelijat eksyivät aivan samaan erehdykseen johon joutuivat suureksi osaksi työväestönkin ensimmäiset johtajat, jotka tuhlasivat henkeänsä ja kiukkuansa puskivat julistamalla kapitalistit köyhälistön kaiken viheliäisyyden uppiniskaisiksi tekijöiksi. Tämä oli pahempaa kuin pelkkää kiivailua; se oli harhaan viepää ja sokeuttavaa. Miehet eivät oleellisesti olleet huonompia kuin naisetkaan joita he sortivat, eivätkä kapitalistit huonompia kuin työväestö jota he riistivät. Jos työväestö olisi asetettu kapitalistien tilalle, niin se olisi tehnyt juuri samoin kuin kapitalistit tekivät. Ja todella milloin työmiehistä tuli kapitalisteja, niin heidän yleisesti sanottiin olleen mestareista ankarimpia. Samoin myös jos naiset olisivat voineet vaihtaa paikkoja miesten kanssa, he epäilemättä olisivat miesten suhteen menetelleet aivan samoin kuin miehet heidän suhteensa. Järjestelmä, joka salli ihmisolentojen joutua ylemmyyden ja alemmuuden suhteisiin toisiinsa nähden, oli koko pahan syy. Valta toisten yli huonontaa välttämättä käskijää siveellisesti ja halventaa alamaista. Yhdenvertaisuus on ainoa moraalinen suhde ihmisolentojen välillä. Jokainen uudistus, jonka tuli parantaa miesten naisia kohtaan tai kapitalistien työväestöä kohtaan osottamia väärinkäytöksiä, täytyi sentakia suunnittua heidän taloussuhteitansa muuttamaan yhdenvertaisiksi. Ennenkuin naiset, samoinkuin työväestökin luopuivat järjettömistä hyökkäyksistään taloudellisen eriarvoisuuden seurauksia vastaan ja hyökkäsivät itse eriarvoisuuden kimppuun, ei ollut mitään toivoa kummankaan luokan vapautumisesta.

"Sitä ilmeisesti yksipuolista aatosta, joka naisten aikaisilla johtajilla oli tarkoittamastaan suuresta pelastustyöstä ja miten se oli toteutuva, kuvaa lystillisesti heidän innostuksensa aikakauden erilaisten niin sanottujen raittiuskiihoitusten hyväksi jotka tarkoittivat juoppouden ehkäisemistä miesten kesken. Naisluokan erikoinen harrastus tässä miesten tapoja koskevassa parannuspuuhassa — sillä naiset eivät yleensä juoneet väkijuomia — johtui siitä arvelusta että jos miehet joisivat vähemmän, niin he vähemmän taipuvaisia olisivat heitä sortamaan ja paremmin pitäisivät huolta heidän ylläpitämisestään; se on, heidän korkeimmat tarkoituksensa rajoittuivat toivoon että he parantamalla isäntäinsä moraalia saisivat turvatuksi itselleen hiukan parempaa kohtelua. Isännyyden poistamisaate ei vielä ollut juolahtanut heidän mieleensä mahdollisena.

"Tämä seikka sivumennen sanoen, teidän aikanne naisten ponnistukset miesten juomatapojen parantamiseksi lain kautta, sangen jyrkästi osottavat erotusta naisten silloisen ja nykyisen aseman välillä suhteissansa miehiin. Jos nykyaikana miehet joutuisivat jonkun tavan valtaan joka heidät arveluttavasti ja yleisesti tekisi naisille vaaralliseksi, ei näiden mieleen juolahtaisi koettaa heitä lailla hillitä. Meidän ajatuksemme persoonallisesta herruudesta ja yksilön oikeuden mukaisesta riippumattomuudesta kaikissa pääasiallisesti häntä itseään koskevissa asioissa ei mitenkään kärsisi mitään laillista sekaantumista yksilöiden yksityistapoihin mikä niin yleistä oli teidän aikananne. Mutta naiset huomaisivat ettei voima olekaan välttämätöntä miesten tapojen suoristamiseksi. Heidän ehdoton taloudellinen riippumattomuutensa joko naimisissa ollen tai sen ulkopuolella antaisi heidän käytettäväkseen voimakkaamman vaikuttimen. Pian huomattaisiin että miehet, jotka olisivat naisten herkkyyttä loukanneet, tavoittelisivat turhaan heidän suosiotaan. Naisten oli käytännössä mahdotonta teidän aikananne suojella itseään tai ajaa tahtonsa läpi tätä keinoa käyttämällä. Naimisiin meno oli naiselle taloudellinen välttämättömyys tai ainakin niin suuri etu hänelle ettei hän juuri voinut ehtoja määrätä kosijalleen, ellei ollut erittäin onnellisessa asemassa, ja kerran naimisiin mentyään oli sillä ymmärretty että kun hänen isäntänsä hänet yllä piti, tuli hänen vastineeksi olla isännän käytettävänä."

"Se kuuluu kauhealta", sanoin, "näin pitkän ajan takaa, mutta minä pyydän teidän uskomaan ettei asia aina ollut niin pahoin kuin se näyttää. Miehistä paremmat käyttivät valtaansa ajatellen, ja hienostuneitten henkilöitten kesken nainen todella säilytti itsensä yli vallan, ja sentakia monissa perheissä nainen oli todellisesti perheen pää."

"Epäilemättä, epäilemättä", vastasi tohtori. "Niin on aina ollut asian laita jokaisen orjuuden muodon aikana. Olipa isännän valta miten ehdoton tahansa, sitä on harjoitettu kohtuullisen ihmisyys-aatteen tasalla sangen lukuisissa tapauksissa, ja monissa kohdin nimellinen orja, jos on ollut lujaluonteinen, on todella harjoittanut vallitsevaa vaikutusta isäntäänsä. Tätä huomattua seikkaa ei kuitenkaan ole pidettävä kyllin tukevana perusteena jonka nojalla ihmisolento voitaisiin alistaa toisen pakkotahdon alaiseksi. Yleisesti puhuen on epäilemättä totta että naisten asema miesten alaisina, samoinkuin köyhäinkin asema rikkaitten alaisina, oli paljon enemmän siedettävä kuin meistä tuntuu mahdolliselta. Samoinkuin ihmisen ruumiillinen elämä voi säilyä ja usein menestyä hyvinkin kaikissa ilmanaloissa navoilta päiväntasaajaan asti, niin on hänen siveellinen luontonsa osottanut voivansa elää ja kasvattaa tuoksuvia kukkiakin mitä pelottavimpainkin yhteiskuntasuhteiden vallitessa.

"Ymmärtääksemme miten äärettömässä kiitollisuuden velassa nainen on suurelle vallankumoukselle", jatkoi tohtori, "tulee meidän muistaa että ne kahleet joista se heidät vapautti olivat verrattomasti täydellisemmät ja halventavammat kuin mitkään niistä jotka alistivat miehiä toisten miesten alaisiksi. Niitä ei kytkenyt yksinkertainen, vaan kolminkertainen ies. Ensimmäinen ies oli alistuminen rikkaitten persoonalliseen ja luokkajohtoon jota naisten enemmistö kantoi yhdessä miesten enemmistön kanssa. Toiset kaksi iestä olivat hänellä erikoisia. Toinen oli hänen persoonallinen alamaisuutensa ei ainoastaan sukupuolisuhteissa, vaan koko hänen käytöstavassaan sitä erikoista miestä kohtaan josta hän toimeentulonsa puolesta riippui. Kolmas ies oli henkistä ja moraalista laatua ja sisälsi sen orjamaisen yksitoikkoisuuden jota häneltä vaadittiin kaikessa ajattelussaan, puheessaan ja toiminnassaan muinaistapoihin ja seurustelusääntöihin perustuvain joukkomääräysten mukaan joiden tarkoituksena oli tukahuttaa kaikki mikä oli itsenäistä ja yksilöllistä ja vaikuttaa keinotekoista yhtäläisyyttä sekä sisäiseen että ulkonaiseen elämään.

"Viimemainittu oli näistä kolmesta ikeestä raskain ja turmiollisin vaikutuksiltaan sekä suoranaisesti naisiin että epäsuorasti ihmissukuun suvun äitien huonontumisen kautta. Itse naiseen oli vaikutus niin sielua tukahuttava ja järkeä näivettävä että siitä tehtiin otollinen syy jonka nojalla häntä sellaiset miehet kohtelivat luonnollisena alempana olentona, ketkä eivät olleet kylliksi järkeviä näkemään että se jota he syyksi tahtoivat tehdä hänen alamaisuuteensa olikin itsessään seuraus juuri tästä alamaisuudesta. Selitys naisen ajattelun ja toiminnan alistumisesta sellaiseen mikä todellisesti oli orjalaki — laki hänen sukupuolellensa erikoinen jota miehet halveksivat ja pilkkailivat — oli se seikka että elämän mukavuuden pääasiallinen toivo riippui jokaisella naisella siitä miten hän saattoi herättää suosiollista huomiota jossain miehessä joka hänestä voisi huolta pitää. Nyt oli teidän talousjärjestelmänne vallitessa sellaisen miehen mielestä, joka etsi työpaikkaa, sangen otollista ajatella ja puhua samoin kuin hänen isäntänsä, jos halusi päästä eteenpäin elämässä. Mutta vissin asteen järjen ja käytöksen itsenäisyyttä myönsivät miehille heidän taloudelliset yliherransa useimmassa tapauksessa, niin kauan kuin se ei suoranaisesti ollut loukkaavaista, sillä kaikesta huolimatta haluttiin pääasiallisesti heidän työtänsä. Mutta naisen suhde mieheen joka häntä piti yllä oli aivan erilaista ja paljon kiinteämpää laatua. Hänen täytyi olla miehelle viehätysolentona. Viehättääkseen häntä naisen täytyi persoonallisesti olla hänelle miellyttävä, hän ei saanut hänen makuansa loukata eikä hänen ennakkoarveluitansa omilla mielipiteillään tai käytöksellään. Muuten mies mieluummin piti jotain toista parempana. Tästä seikasta seurasi että samalla kuin pojan kasvatus tarkoitti hänen opettamistaan soveliaaksi ansaitsemaan toimeentulonsa, kasvatettiin tyttöä pääasiallisesti silmällä pitäen sitä että hänestä tulisi, ellei miellyttävä, niin ainakin ei-epämiellyttävä miehille.

"Jos nyt kukin nainen olisi ollut erityisesti kasvatettu jonkun määrätyn miehen maun mukaan — kasvatettu käskettäväksi niin sanoakseni — vaikka sekin olisi ollut kyllin loukkaava kaiken naisellisen arvon ajatukselle, niin se olisi kuitenkin ollut vähemmän turmiollinen, sillä monet miehet olisivat paljon parempina pitäneet naisia joilla olisi ollut itsenäinen ajatuskyky ja alkuperäisiä ja luonnollisia mielipiteitä. Mutta kun ei ennakolla tiedetty kuka mies tahtoi ottaa ylläpitääkseen kunkin naisen, niin ainoa varma keino oli kasvattaa tytöt enemmän negatiivista kuin positiivista viehättäväisyyttä silmällä pitäen, jotta he eivät ainakaan loukkaisi tavallisia miesten ennakkovaatimuksia. Tämä tarkoitus paraiten saavutettiin siten että kasvatettiin tyttö mukaantumaan tavallisiin entisyydestä perittyihin ja muodissa oleviin tapoihin ajattelun, puheen ja käytöksen suhteen — sanalla sanoen kunakin aikana vallitsevan seurustelukannan mukaan. Ennen kaikkea hänen tuli välttää kuin ruttotautia kaikkia uusia ja alkuperäisiä aatteita tai käytöstapoja kaikilla tärkeillä aloilla, etenkin uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan asioissa. Se merkitsi että hänen sielunsa, samoinkuin hänen ruumiinsakin tuli kasvattaa ja pukea voimassa olevan muodin haarniskaan. Hänen toiveensa tuli kohdistua edullisiin naimiskauppoihin eikä niiden rinnalla hänellä saanut huomattavissa olla mitään erikoista tai tavatonta taikka määrättyä mielipidettä ainakaan sen tärkeimmissä asioissa kuin koruompelussa tai seurusteluhuoneen koristelussa. Kun seurusteluvaatimukset siten oli pääasiassa saavutettu, niin minkä iloisempi ja sukkelampi hän sitten saattoi olla pikku keinojen valitsemisessa ja tyhjänpäiväisissä asioissa, sen paremmat olivat hänen edellytyksensä. Olenko erehtynyt kuvaillessani teidän järjestelmänne työskentelyä tässä suhteessa, Julian?"

"Epäilemättä", vastasin, "te olette elävästi kuvaillut oikein muodin mukaisen tarkoituksen minun aikani naisten kasvatuksessa, mutta olipa, se teidän täytyy ymmärtää, sangen paljon naisia jotka mieleltään olivat kokonaan itsenäisiä ja vakavia henkilöitä, jotka uskalsivat ajatella ja puhua puolestaan."

"Tietysti niitä oli. He olivat nykyisen tavallisen naisen perikuvia. He edustivat tulevaa naista, joka tätä nykyä on olemassa. He olivat omalle varallensa särkeneet sukupuolensa seurusteluverkot, ja todistivat maailmalle naisten henkisen yhdenarvoisuuden miesten kanssa kaikilla ajattelun ja toiminnan aloilla. Mutta vaikka suuret sielut vallitsevat olosuhteitaan, niin sielujen suurjoukkoa olosuhteet vallitsevat ja muodostavat. Ajatellessamme järjestelmän vaikutusta tähän laajaan naisten enemmistöön ja miten moraalisen ja henkisen orjuuden myrkky heidän suoniensa läpi kulki koko sukukunnan vereen, silloin me ymmärrämme miten ääretön on ihmisyyden tuomio teidän taloudellista järjestelmäänne vastaan naisten suhteen, miten tavaton etu ihmissuvulle oli vallankumous joka antoi suvulle vapaita äitejä — vapaita ei ainoastaan aineellisista vaan myös moraalisista ja henkisistä kahleista.

"Minä viittasin hetki sitten", jatkoi tohtori "siihen läheiseen yhtäläisyyteen joka teidän aikananne oli olemassa teollisuus- ja sukupuoliaseman välillä, työtä tekeväin joukkojen suhteissa kapitalisteihin ja naisten suhteissa miehiin. Sitä erinomaisesti kuvaa muuan toinenkin seikka.

"Työväestön alistuminen kapitaalin omistajain sorrettavaksi pysyi välttämättömänä joka aika suuren työttömäin luokan takia joka oli valmiina polkemaan työväestön ansioita ja sangen kärkäs taipumaan työhön mistä hinnasta ja millä ehdoilla tahansa. Tällä nuijalla kapitalisti piti työväestöä kurissa. Samalla tavalla itsetiedottoman naisjoukon olemassaolo sitoi naiset miesvallan ikeeseen. Kun toimeentulo oli niin vaikea ratkaisu kuin se teidän päivinänne oli, niin useat miehet eivät voineet huolta pitää omasta toimeentulostaan ja ääretön joukko ei voinut toimeentuloa naisille hankkia oman itsensä lisäksi. Naimisiin menosta luopuminen maksoi miehelle hänen onnensa, mutta naisiin nähden ei ollut kysymyksessä vain onnen menettäminen, vaan säännöllisesti se jätti heidät alttiiksi köyhyyden puristettavaksi ja hukutettavaksi, sillä naisten oli paljon vaikeampaa kuin miesten saada omasta työstänsä riittävästi elämisapua. Seurauksena oli tärisyttävämpiä näytelmiä mitä maailma koskaan on kokenut — ei vähempää todellakaan kuin kilpailu ja kilvoittelu naisten kesken naimisiin pääsyn mahdollisuuksista. Ymmärtääksemme miten voimattomia naiset olivat teidän päivinänne pääsemään miesten suhteen aineellisen, henkisen tai moraalisen arvon ja riippumattomuuden vaatimalle kannalle tarvitsee vain muistaa heidän surkeata kohtaloansa avioliittomarkkinoilla, kuten teidän aikalaisenne säälimättömän vastaavasti sanoivat.

"Eikä sittenkään naisen nöyryytysmalja ollut täysi. Vielä oli olemassa toinen ja pelottavampi kilpailumuoto hänen oman sukupuolensa piirissä johon hänet oli pakosta tungettu. Alituisesti oli olemassa ääretön jäännös naimattomia naisia jotka tavoittelivat avioliiton tuottamaa taloudellista varmuutta, mutta näiden alapuolella oli laumoittain kurjia naisia jotka olivat menettäneet toivonsa saada kunniallisilla ehdoilla miehiltä toimeentuloa ja olivat halukkaita myymään itsensä leipäpalasta. Julian, ihmettelettekö että kaikista sen hirveän sekasotkun tunkioista jota te sanoitte sivistykseksi yhdeksännellätoista vuosisadalla löyhkäsi sukupuolisuhde ilkeimmin?"

"Aikamme ihmisystävät olivat suuresti epätoivoissaan siitä mitä me sanoimme yhteiskunnalliseksi pahaksi", sanoin, — "se on, tämän suuren, naisten saastajoukon olemassa olosta — mutta yleisesti sitä tautia ei pidetty taloudellisen kysymyksen osana. Sitä pidettiin pikemmin moraalisena paheena joka johtui ihmissydämmen turmeluksesta ja jonka parantaminen kuului moraalisille ja uskonnollisille vaikutelmille."

"Niin, kyllä tiedän. Kukaan tietysti ei teidän päivinänne saanut ymmärtää että talousjärjestelmä oli ääriään myöten turmeltunut, ja sen takia oli tavallista laskea kaikki sen hirveät seuraukset pahan ihmisluonteen niskoille. Niin, minä tiedän että oli ihmisiä jotka vakuuttivat että oli mahdollista saarnaamalla vähentää yhteiskunnallisen pahan kauhuja, vaikka samalla maassa oli miljooneja naisia epätoivoisen puutteen käsissä, joilla ei mitään muita keinoja ollut leivän hankkimiseksi kuin miesten himojen tyydyttäminen. Minä olen hiukan pääkallon tutkija, ja usein olen halunnut saada tilaisuutta tutkia yhdeksännentoista vuosisadan ihmisystävän pääkallon kehitystä, joka rehellisesti uskoi tämän, jos todella kukaan heistä rehellisesti sitä uskoi."

"Sivumennen sanoen", sanoin, "korkealle kehittyneet naiset minunkin aikanani kieltäytyivät noudattamasta tapaa jonka nojalla heidän olisi ollut omaksuminen miehensä nimi naimisiin mennessään. Miten sen asian laita nyt on?"

"Naisten nimeä ei avioliitto muuta enemmän kuin miestenkään."

"Entä lapset?"

"Tytöt ottavat äidin viimeisen nimen sekä isän nimen keskimmäiseksi nimekseen, pojat taas päinvastoin."

"Minusta tuntuu", sanoin, "että olisi merkillistä ellei tapaus, joka niin syvältä koski naisen suhteeseen mieheen nähden hänen saavuttaessaan taloudellisen itsenäisyyden, olisi muodostanut entistä sukupuolimoraalin tavanmukaista kantaa muutamissa suhteissa."

"Sanokaa pikemmin" vastasi tohtori, "että miesten ja naisten taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen ensi kerran saattoi mahdolliseksi heidän suhteittensa rakentamisen moraaliselle pohjalle. Siveellisen toiminnan ensimmäinen ehto joka suhteessa on toimijan vapaus. Niin kauan kuin naisten taloudellinen riippuvaisuus miehistä esti heitä vapaasti toimimasta sukupuolisuhteissa, ei voinut niissä suhteissa olla mitään siveellisyyttä. Sukupuolikäytöksen oikea siveellisyys tuli mahdolliseksi toteuttaa vasta sitten kun naiset kykenivät itsenäisesti toimimaan taloudellisen yhdenvertaisuuden saavutettuaan."

"Olisipa se hämmästyttänyt aikamme moralisteja", sanoin, "jos heille olisi sanottu että meillä ei ollut mitään sukupuolisiveyttä. Meillä varmasti oli sangen terävä ja huolellisesti valmistettu 'ei-sinun-pidä'-järjestelmä."

"Tietysti, tietysti", vastasi seuralaiseni. "Ymmärtäkäämme toisemme oikein tässä kohdassa, sillä asia on sangen tärkeä. Teillä oli, kuten sanotte, kokoelma sangen ankaria sääntöjä ja määräyksiä sukupuolikäytöksen suhteen — se on, etupäässä naisille — mutta sen peruste suurimmaksi osaksi ei ollut siveellinen vaan järkiperäinen, sillä tarkoituksena oli naisten taloudellisten etujen turvaaminen heidän suhteissaan miehiin. Naisille kokonaisuudessaan heidän turvaamiseksensa ei mikään voinut olla tärkeämpää kuin nämä säännöt, vaikka niillä niin usein julmasti sovitettiin heihin yksityisesti. Niin kauan kuin nainen oli taloudellisesti avuton ja riippuvainen olento, olivat ne ainoina keinoina millä hän ja hänen lapsensa edes osittain voivat saada turvaa miesten väärinkäytöksiä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Älkää hetkeäkään epäilkö että tahdon kevytmielisesti puhua tämän yhteiskunnallisen asetuskokoelman arvosta ihmissuvulle sinä aikana jolloin se oli välttämätön. Mutta kun se kokonaan perustui mietelmiin jotka eivät johtuneet sukupuolisuhteen luonnollisesta puhtaudesta itsestään, vaan kokonaan järkiperäisistä taloudellisia tuloksia tarkoittavista mietelmistä, olisi ollut käsitteiden väärin käyttämistä, jos sitä olisi sanonut siveelliseksi järjestelmäksi. Vastaavammin sitä olisi voinut sanoa sukupuolitalouden asetuskokoelmaksi — se on, kokoelmaksi lakeja ja tapoja, jotka määräsivät naisten ja lasten taloudellisen suojelemisen sukupuoli- ja perhesuhteissa.

"Avioliittosopimusta koristi kirjava valikoima tunteellisia ja uskonnollisia haaveiluja, mutta minun ei tarvinne teille muistuttaa että sen oleellinen puoli lain ja yhteiskunnan silmissä oli sen sopimusluonne, tarkka taloudellinen toimitus. Sen mukaan mies laillisesti sitoutui pitämään huolta naisesta ja tulevasta perheestä, jota vastaan nainen antautui hänen yksinomaisesti käytettäväkseen — se on, sellaiseen asemaan että saadakseen oikeuden hänen omaisuuteensa, hän rupesi sen omaisuuden osaksi. Ainoa kohta, jonka laki tai yhteiskunnallinen sensori katsoi määräävän sukupuolitoiminnan siveellisyyden tai epäsiveellisyyden, puhtauden tai epäpuhtauden, oli yksinkertaisesti kysymys, oliko kauppaa tehtäessä lailliset muodot otettu huomioon. Jos se kohta oli asianmukaisesti täytetty, niin kaikki mitä ennen oli pidetty vääränä ja epäpuhtaana asian-osaisten kesken tuli oikeaksi ja siveäksi. He saattoivat olla avioliittoon sopimattomia henkilöitä taikka mahdottomia vanhemmiksi tulemaan; heidät oli saattanut yhteen johtaa mitä alhaisimmat ja kurjimmat vaikuttimet; morsiamen oli puute saattanut pakottaa hyväksymään itsellensä miehen jota hän inhosi; nuori oli saatettu uhrata tutisevalle vanhukselle, ja kaikkia luonnollisia sopivaisuuksia loukata; mutta teidän ajatuskantanne mukaan, jos sopimus oli lain mukaan suoritettu, oli kaikki seuraava vain valoisaa ja kaunista. Toiselta puolen, jos sopimuksen teko oli laimin lyöty ja nainen oli suostunut rakastajaan ilman sitä, niin olipa heidän lempensä miten suuri tahansa, olipa heidän liittonsa miten sopiva tahansa kaikkien luonnollisten näkökohtien mukaan, nainen häväistiin siveettömäksi, epäpuhtaaksi ja hänet jätettiin ja julistettiin eläväksi kuolleeksi yhteiskunnallisessa häpeässä. Sallikaa minun nyt toistaa että me täydellisesti ymmärrämme tämän yhteiskunnallisen lain olleen teidän innoittavan järjestelmänne aikana ainoan mahdollisen keinon millä naisten ja lasten taloudellisia etuja voitiin turvata, mutta jos sitä sanotaan siveelliseksi tai moraaliseksi katsantokannaltaan sukupuolisuhteisiin, niin on se varmasti mahdollisimman häpeämätöntä sanojen väärinkäyttämistä. Päinvastoin meidän täytyy sanoa että se oli laki joka turvatakseen naisten aineellisia etuja suostui mielivaltaisesti syrjäyttämään kaikki ne lait jotka ovat sydämmeen kirjoitetut sellaisista asioista.

"Asiakirjoista näkyy että teidän päivinänne paljon puhuttiin siitä häpeällisestä seikasta että oli kaksi eri moraalista asetuskokoelmaa sukupuoliasioissa, toinen miehiä ja toinen naisia varten — miehet kun kieltäysivät alistumasta naisille määrättyihin lakeihin, ja kun yhteiskunta ei yrittänytkään pakottaa niitä heidän noudatettavikseen. Ne jotka samallaista lakia vaativat molemmille sukupuolille väittivät että mikä naiseen nähden oli oikein tai väärin, se oli samoin myös miehenkin suhteen ja että tulisi olla molemmille sama oikean ja väärän, puhtauden ja epäpuhtauden, siveellisyyden ja epäsiveellisyyden peruskanta. Se oli selvästi oikea näkökohta asiassa; mutta mitäpä moraalista voittoa olisi ollut ihmissuvulle siitä, vaikka miehet olisi saatukin taivutetuksi hyväksymään naisten lain — lain joka oli niin arvoton sisimmässä siveysaatteessaan sukupuolisuhteisiin nähden? Ei mikään muu kuin naisten taloudellisten kahleitten katkera paino oli pakottanut heidät suostumaan lain alaiseksi jota vastaan alituisesti Jumalalle huusi kymmentuhansien tahrattomain Margareettain veri sekä lukemattomain naisjoukkojen sortunut elämä joiden ainoana vikana oli liian hellä rakkaus. Niin, epäilemättä tuli olla yksi käytöskanta sekä miehille että naisille, kuten nyt on, mutta se ei saanut olla orjalaki kurjine perusteluineen, välttämättömyyden naisille pakottama. Yhteinen ja korkeampi laki miehille ja naisille, jota ihmissuvun omatunto vaati, saattoi käydä mahdolliseksi vasta sitten, ja heti sen jälkeen se voi tulla vahvistetuksi, kun miehet ja naiset sukupuolisuhteissa olivat toisiinsa nähden samalla kannalla kuin muussakin, ehdottoman yhdenvertaisuuden ja keskinäisen itsenäisyyden kannalla."

"Kaikesta huolimatta, tohtori", sanoin, "vaikka minua ensin hiukan hämmästytti kuullessani teidän sanovan ettei meillä ollut mitään sukupuolisiveellisyyttä, ette kuitenkaan toden teolla ole sanonut sen enempää ettekä käyttänyt sen ankarampia sanoja kuin meidän runoilijamme ja satiirikkomme käsitellessään samaa ainetta. Täydellinen erotus tavanmukaisen sukupuolisiveyden ja vaistomaisen rakkauden moraalin välillä oli sananpartena keskuudessamme ja siitä aiheutui, kuten epäilemättä tiedätte, suurin osa romanttista ja dramaattista kirjallisuuttamme."

"Niin", vastasi tohtori, "ei mitään voitaisi lisätä siihen voimaan ja tunteeseen millä teidän kirjailijanne julistivat näitä asioita koskevan yhteiskunnallisen rautalain julmuutta ja vääryyttä — jonka lain teki kaksin kerroin julmaksi ja vääräksi se seikka että se rajoittui melkein yksinomaan naisiin. Mutta heidän paljastuksensa olivat turhia ja heidän herättämänsä mielten liikutus oli seurauksiltaan hedelmätön siitä syystä että he jättivät kokonaan mieliin teroittamatta perussyytä joka oli vastuussa heidän ahdistamastaan laista ja joka tuli poistaa, jos lain tilalle joskus tahdottiin asettaa oikea siveys. Se syy oli kuten olemme nähneet, omaisuuden jakojärjestelmä, jonka mukaan naisen ainoa toivo mukavuuden ja varmuuden saamiseksi oli pantu riippumaan siitä menestyksestä jonka avulla hän sai laillisen toimeentulovakuuden joltain mieheltä oman persoonansa hinnalla."

"Minusta näyttää", huomautin, "että kun naiset kerran kunnollisesti saivat silmänsä auki ja näkivät mitä vallankumouksellinen ohjelma tarkoitti heidän sukupuolelleen vaatiessaan taloudellista yhdenvertaisuutta kaikille, niin heidän oman etunsa täytyi heistä tehdä vielä innokkaampia asian edistäjiä kuin koskaan miehistä."

"Niin todella kävikin", vastasi tohtori. "Tietysti tavanmukaisuuden, muinaistapojen ja ennakkoluulojen sokeuttava ja sitova vaikutus, samoinkuin ikimuistoisen orjuuden synnyttämä arkuuskin, esti kauaksi aikaa naisten suurjoukkoa ymmärtämästä heille tarjotun vapautuksen suuruutta; mutta kun he kerran sen ymmärsivät, niin he heittäysivät vallankumoukselliseen liikkeeseen niin yksimielisesti ja innokkaasti että sillä oli ratkaiseva vaikutus taisteluun. Miehet saattoivat katsoa taloudellista yhdenvertaisuutta suosien tai vastenmielisesti heidän taloudellisen asemansa mukaan, mutta jokainen nainen, vain yksinkertaisesti sen takia että oli nainen, oli sidottu sen puolesta taistelemaan heti kun hän sai päähänsä mitä se merkitsi hänen edustamalleen ihmissuvun puoliskolle."