XXVII LUKU.

MÄÄRÄTTYJEN ETUJEN JÄRJESTELMÄN VIHAMIELISYYS PARANNUKSIA KOHTAAN.

"Nyt Florence", sanoi opettaja, "sinun avullasi otamme käsitelläksemme loppukysymystä isiemme talousjärjestelmän käsittelyssä — nimittäin sen vihamielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan. Tuskallisena velvollisuutenamme on ollut viitata useaan kohtaan, jossa arvoisat esi-isämme ovat olleet tavattoman sokeita taloudellisten laitostensa oikeista luonteista ja vaikutuksista, mutta ei missään tapauksessa huomattavammassa määrässä kuin tässä. Kaukana siitä, että he olisivat huomanneet välttämättömän vihamielisyyden yksityiskapitalismin ja kehityksen kulun välillä, joka meistä on niin selvää, he näyttävät tosissaan uskoneen, että heidän järjestelmänsä on tavattoman suotuisa keksintöjen edistymiselle ja, että sen etu tässä suhteessa oli niin suuri, että se oli tärkeänä vastapainona sen myönnetyille oikeusopillisille puutteille. Tässä kohdassa ovat mielipiteet niin aivan täydellisesti eriäviä, mutta onneksi ovat tosiseikat niin hyvin todistetut, ettei meillä ole mitään vaikeutta päättäessämme, mikä katsantokanta on oikea."

"Kysymys jakaantuu kahteen osaan: Ensiksi, vanhan järjestelmän luontainen vihamielisyys taloudellisia muutoksia kohtaan; ja toiseksi, voittoprinsiipin vaikutus vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi sellaisten taloudellisten parannusten vaikutusta, jotka kykenivät voittamaan tämän vihamielisyyden kylliksi tullakseen käytännössä esitetyksi. — Nyt, Florence, kerropa meille, mikä se oli vanhassa taloudellisessa järjestelmässä, yksityiskapitalistijärjestelmässä, joka sen saattoi perusteellisesti vastustamaan muutoksia oloissa."

"Siinä oli se tosiseikka", vastasi tyttö, "että sen muodostivat riippumattomat määrätyt edut ilman mitään yhteisjärjestelmällistä tai yhdistävää periaatetta, seurauksena siitä ollen, että jokaisen yksilön tai joukkueen taloudellinen menestyminen riippui kokonaan hänen tai tämän joukkueen erityisesti sijoittamista eduista välittämättä ollenkaan toisten tai kokonaisuuden eduista."

"Ole hyvä ja selitä tarkoituksesi vertaamalla nykyistä järjestelmäämme puhumassasi suhteessa yksityiskapitalismiin."

"Meidän järjestelmämme on täydellisesti yhdeksi kokonaisuudeksi muodostettu — se tahtoo sanoa, kellään ei ole taloudellista etua mihinkään osaan taloudellista kokonaisuuttamme, joka eroaisi hänen edustaan muihin osiin tätä kokonaisuutta. Hänen ainoana etunaan on mahdollisimman suuri tuotanto kokonaisuudesta. Meillä on useat eri ammattimme, mutta ainoastaan voidaksemme sitä vaikuttavammin toimia yleisen kansan hyväksi. Me voimme olla erittäin innostuneita omaan erityiseen toimeemme, mutta ainoastaan henkisesti, sillä meidän taloudelliset etumme eivät ole enemmän riippuvaisia erityisammatistamme kuin mistään muusta. Me saamme yhtä paljon kokonaistuotannosta, mikä se sitten lieneekään."

"Millä tavoin vaikuttaa taloudellisen järjestelmän täydellinen luonne suhteeseemme kaikenlaatuisia taloudellisen kehityksen parannuksia ja keksintöjä kohtaan?"

"Me tervehdimme niitä suurella mielihyvällä. Miksi emme sitä tekisi? Jokainen tämän laatuinen parannus tulee ehdottomasti lisäämään jokaisen etuja kansakunnassa ja jokaisen etuja vielä samassa määrässä. Jos tämän keksinnön koskema Ammatti sattuu olemaan juuri meidän oma ammattimme, emme me menetä mitään, vaikkakin se tekisi koko ammatin tarpeettomaksi. Mahdollisesti voisimme siinä tapauksessa tuntea jonkun verran kaihomielisyyttä siirtyessämme pois vanhoista tavoista, mutta siinä olisikin kaikki. Kenenkään yksilön yksityisedut eivät tule suuremmassa määrässä kysymykseen kuin toistenkaan. Kaikki ovat kansakunnan palveluksessa ja kansakunnan tehtävä ja etu vaatii pitää huolta siitä, että jokaiselle hankitaan toista työtä niin pian kuin hänen entinen ammattinsa tulee tarpeettomaksi yleiselle hyvälle eikä missään tapauksessa muutos tule vaikuttamaan hänen toimeentuloonsa. Kaikessa suhteessa siten jokainen parannus taloudellisessa kehityksessä on epäämättömäksi siunaukseksi kaikille. Keksijä tuo suuremman rikkauden tai vapaa-ajan lahjan jokaiselle maan päällä eikä ole sen vuoksi ihmeellistä, että kansan kiitollisuus tekee hänen palkintonsa kadehdittavimmaksi, mitä yleinen hyväntekijä voi saavuttaa."

"Nyt. Florence kerropa meille, millä tavalla eri määrättyjen etujen paljous, joka muodosti yksityiskapitalismin, vaikutti synnyttämään vastenmielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan."

MILLÄ TAVALLA KEHITYS VASTUSTI MÄÄRÄTTYJÄ ETUJA.

"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "supistui jokaisen etu ja oli sidottu siihen erityiseen ammattiin, jota hän harjoitti. Jos hän oli kapitalisti, tarkoitti pääoma sitä; jos hän oli käsityöläinen, oli hänen pääomanaan jonkun ammatin tai ammatin osan taitaminen ja hänen elämänsä riippui sellaisen työn kysynnästä, jota hän oli oppinut tekemään. Ei kapitalistina eikä käsityöläisenä, ei työnantajana eikä työläisenä ollut hänellä taloudellista etua eikä riippuvaisuutta ulkopuolella eikä suuremmassa määrässä kuin hänen ammatissaan. Jokainen uusi aate, keksintö tai parannus taloudellisessa uurastuksessa tulee enemmässä tai vähemmässä määrässä eroamaan tällä alalla ennen käytetystä tavasta ja samassa määrässä hävittämään niiden ammattien taloudellista pohjaa, jotka mainittua liikettä koskivat. Meidän järjestelmämme aikana, kuten jo olen sanonut, ei tämä merkinnyt tappiota kenellekään, vaan ainoastaan työmiesten vaihdosta, tuottaen puhdasta voittoa rikkaudessa tai vapaa-ajassa kaikille; mutta silloin merkitsi se häviötä niille, joita muutos koski. Kapitalisti menetti pääomansa, tehtaansa, sijoituksensa kokonaan tai osaksi ja työmiehet menettivät elinkeinonsa ja tulivat heitetyksi kuten te kutsuitte maailman kylmän armeliaisuuden käsiin — armeliaisuuden, joka tavallisesti oli nollaa vähempi; ja tämä menetys ilman mitään helpotusta tai korvausta ihmiskunnalle yleensä jonkun yleisen edun muodossa, jota keksinnöstä olisi voitu saada. Se oli todella täydellistä tappiota. Siitä seurasi, että kaikkein hyödyllisimmätkin keksinnöt olivat julmia kuin kuolema niille, joiden eläminen tai voitto riippui jostain sen koskemasta ammatista. Kapitalistit tulivat harmaiksi pelätessään keksintöjä, jotka päivässä voivat muuttaa heidän kalliit tehtaansa vanhaksi rautaromuksi, joka kelpaisi ainoastaan **sulimoihin ja käsityöläisen yöpainajaisena oli joku kone, joka ottaisi leivän hänen lapsiensa suusta saattaessaan hänen työnantajansa kykeneväksi olemaan ilman hänen työtään."

"Tällaisen taloudellisen toiminta-alueen jakaantumisen vuoksi joukkoon yksityisiä tai ryhmittäisiä määrättyjä etuja täysin ilman minkäänlaista yhteyttä tai keskinäistä suunnitelmaa jokainen pysyen pystyssä tai sortuen itsekseen saavutettiin jokainen askel kehityksessä taiteitten ja tieteitten alalla yksinomaan vasta melkoisen häviön ja tappion hinnalla jossain yhteiskunnan osassa ikäänkuin olisi siellä raivonnut ruoste ja ruttotaudit. Kehityksen polku oli täynnä lukemattomien onnettomuusuhrien valkenevia luita. Kehruukone astui rukin sijalle ja nälänhätä hiipi englantilaisiin kyliin. Rautatiet anastivat ajurien tilan ja tuhansia mäkikyliä katosi samalla kun yhtä useita uusia syntyi laaksoissa ja Idän maanviljelijät köyhtyivät uuden maanviljelyksen vuoksi Lännessä. Lamppuöljy seurasi valaanrasvaa ja satoja satamakaupunkeja katosi. Kivihiiltä ja rautaa löydettiin Etelässä ja heinä alkoi kasvaa Pohjoisessa olevien raudanvalmistuskeskuksien kaduilla. Sähkö seurasi kaasua ja biljoonien arvosta rautatieomaisuutta katosi. Mutta mitä kannattaa pitentää luetteloa, jota voisi jatkaa loppumattomiin? Perussääntö on aina sama: jokainen tärkeä keksintö toi aina korvaamatonta vahinkoa jollekin osalle kansaa. Lukemattomat vararikot, armeijoittani joutilaisuuteen pakotetut työmiehet, kokonainen meri kaikenlaatuisia kärsimyksiä olivat hinta, minkä esi-isämme maksoivat jokaisesta edistyksen askeleesta."

"Myöhemmin kun uhrit olivat haudatut tai kuljetetut syrjään, oli esi-isillämme tapana juhlien viettää näitä teollisuuden voittoja ja sellaisissa tilaisuuksissa oli yleisenä sananpartena juhlapuhujain suussa seuraava säe:

"Peace hath her victories not less renowned than those of war."

(Rauhalla on yhtä kunniakkaat voittonsa kuin sodallakin.)

"Puhujat eivät välittäneet ottaa huomioonsa sitä tosiseikkaa, että nämät voitot, joita he niin väärin kutsuivat rauhanvoitoiksi, tavallisesti olivat ostetut yhtä suurella ihmishenkien ja kärsimysten hinnalla — vieläpä usein suuremmallakin — kuin niin kutsuttujen sotien voitot. Me olemme kaikki lukeneet Tamerlanin pyramiidistä Damaseuksen luona, joka oli tehty seitsemänkymmenen tuhannen hänen uhrinsa pääkallosta. Sanottakoon tässä ainoastaan, että jos; niiden eri keksintöjen uhrit, jotka olivat yhteydessä höyrynkeksinnön kanssa, olisivat myöntyneet antamaan pääkallonsa Stevensonin tai Arkwrightin kunniaksi rakennettavaa muistopatsasta varten olisi tämä jättänyt Tamerlanin muistopatsaan mitättömyydeksi. Tamerlan oli raakalainen ja Arkwright ihmisiä auttamaan lähetetty nero ja kuitenkin vanhanajan taloudellisen järjestelmän liettävät juonet saattoivat hyväntekijän aiheuttamaan yhtä paljon inhimillistä kärsimystä kuin raakalaisvoittajakin. Huonosti asiat todellakin olivat silloin kun miehet kivittivät ja ristiinnaulitsivat: niitä, jotka tulivat heidän avukseen, mutta yksityiskapitalismi teki heille vieläkin pahemman konnatyön muuttamalla heidän tuomansa: lahjat kiroukseksi.

"Ja ryhtyivätkö työmiehet ja kapitalistit, joiden etuja keksintöjen kehitys uhkasi, varsinaisiin toimiin tämän kehityksen vastustamiseksi ja sortaakseen keksintöjä ja keksijöitä?

"He tekivät kaikkensa tähän suuntaan. Jos työmiehet olisivat olleet kyllin voimakkaita, olisivat he panneet täydellisen vastalauseensa keksintöihin nähden, jotka koettivat vähentää raa'an käsityön kysyntää heidän ammateissaan. Kuten nyt oli asianlaita, he tekivät kaiken vallassaan olevan tätä saavuttaakseen ammattiuniomääräysten ja väkivaltaisuuksien kautta; eikä kukaan voi moittia miesparkoja siitä, että he vastustivat kaikkia keksintöjä, jotka paransivat heidän tilaansa ryöstämällä heiltä elämisen mahdollisuudet. Kuularuisku tuskin olisi ollut kuolettavampi, jos se olisi käännetty sellaisena päivänä työmiehiä kohti kuin työtä säästävä kone. Sellaisina katkerina aikoina mies, joka tuli heitetyksi pois työstä, johon hän oli itsensä harjoittanut, olisi yhtä hyvin voitu ampua ja ellei hän voinut saada muuta työtä, kuten silloin monelle kävi, olisi hänelle varmasti ollut parempi, jos hän olisi kaatunut taistelussa sotatorvien ja rumpujen soidessa ja toivossa hankkia perheelleen eläke. Kuitenkin olisi työmiesten ollut käytävä yksityiskapitalismijärjestelmän eikä työtä säästävän koneen kimppuun, sillä järjellisen taloudellisen järjestelmän aikana kone olisi ollut paljaastaan hyväntekijä."

"Miten vastustivat kapitalistit keksintöjä?"

"Pääasiallisesti negatiivisin keinoin, vaikkakin paljoa vaikuttavammin kuin väkivaltaisuudet, joita työmiehet käyttivät. Alkutoiminta kaikessa kuului kapitalisteille. Kukaan keksijä ei voinut saada käytäntöön keksintöään, miten mainio se sitten olikaan, ellei saanut kapitalisteja sitä hyväksymään ja tätä eivät nämä tavallisesti tehneet, ellei keksijä jättänyt heille suurinta osaa keksinnöstään toivomistaan voitoista. Paljoa tärkeämpi este keksintöjen käytäntöön otolle johtui siitä seikasta, että ne, joita liikutti keksinnön lunastaminen, olivat juuri niitä, jotka harjottivat liikettä, johon keksintö vaikutti ja heidän etunsa useimmissa tapauksissa vaati uudistuksen pidättämistä, joka uhkasi tehdä arvottomaksi koneiston ja menettelytavat, joihin heidän pääomansa oli sijoitettu. Kapitalistin tuli olla täysin vakuutettu ei ainoastaan siitä, että keksintö oli itsessään hyvä, vaan myöskin, että se oli hänelle itselleen siksi voittoa tuottava, että se korvaisi hänen pääomalleen syntyneen vahingon ennen kuin hän ryhtyi siihen käsiksi. Jos keksinnöt kokonaan poikkesivat menettelytavoista, jotka olivat olleet voitonoton perusteena, oli usein suoranaista itsemurhaa kapitalistille hyväksyä niitä käytäntöön. Elleivät he voineet pidättää tällaisia keksintöjä muulla tavalla, oli heidän tapanaan ostaa ne ja poistaa ne siten näyttämöltä. Vallankumouksen jälkeen löydettiin kylliksi tällaisia patentteja, joita oli ostettu ja käytäntöön tulemasta estetty kapitalistien itsesuojelukseksi pitämään maailmaa uusissa keksinnöissä kymmeniä vuosia, ellei uusia olisi keksitty. Yksi vanhan järjestelmän historian surullisimpia lukuja ovat ne vaikeudet, vastukset ja elämän ajan kestävät pettymykset, joiden kanssa keksijäin oli taisteltava, ennen kuin he saivat keksintönsä hyväksytyiksi sekä petokset, joiden kautta useimmissa tapauksissa heidän voittonsa puijasivat kapitalistit, joiden kantta he saivat keksintönsä käytäntöön. Nämä kertomukset tuntuvat todella nykypäivinä melkein mahdottomilta uskoa, jolloin kansa on kernas ja halukas kasvattamaan ja innostuttamaan jokaista huomattavampaa keksijähenkeä, ja jolloin jokainen, jolla vaan on uusi keksintö mielessä, voi maksutta vaatia hallituksen viranomaisia turvaamaan hänen vaatimastaan etuoikeudesta keksintöön ja hankkimaan hänelle kaikki mahdolliset helpotukset tietojen, aineksien ja laitosten hankkimiseksi keksintöään täydentääkseen.

"Ottaen huomioon", sanoi tohtori, "että näiden seikkain, mikäli ne koskevat yksityisten etujen synnyttämää vastustusta parannusten eteenpäin marssille, on täytynyt olla vielä selvemmin huomattavia esi-isillemme kuin meille, mitä arvelet uskosta, joka heillä todella näyttää olleen, että yksityiskapitalismi järjestelmänä oli suotuisa keksinnöille?"

"Epäilemättä", vastasi tyttö, "se johtui siitä, että milloin keksintöjä esiintyi, ne ilmestyivät kapitalistien suojeluksen alaisina. Tämä taasen luonnollisesti oli välttämätöntä sen johdosta, että kaikin taloudellinen yritteliäisyys supistui kapitalistien käsiin. Meidän esi-isämme huomatessaan, että keksinnöt milloin niitä ollenkaan otettiin käytäntöön, ilmaantuivat yksityiskapitalismin kautta, jättivät huomioonsa ottamatta sen seikan, että tavallisesti vasta sitten, kun kapitalismi oli käyttänyt kaikki voimansa vastustaakseen keksintöä, se suostui auttamaan sen käytäntööntuloa. He olivat tässä suhteessa kuten lapset, jotka nähdessään veden juoksevan yli sulkupadon, päättävät siitä, että pados oli apulaitoksena virran juoksulle sen sijaan, että se olisi ollut sille esteenä, joka päästi vasta sitten virran yli, kun sitä ei enää voinut kauempaa pidättää."

"Luentomme", sanoi opettaja, "varsinaisesti supistuu ainoastaan vanhan järjestelmän taloudellisiin seurauksiin, mutta toisinaan aine osottaa entisten yhteiskunnallisten olosuhteitten olevan liian tärkeitä voidakseen ne sivuuttaa mitään mainitsematta. Me olemme nähneet, miten estävää laatua oli yksityisten etujen järjestelmä parannusten käytäntöönpanolle ja keksinnöille taloudellisella alalla. Mutta oli olemassa toinenkin ala, jolla sama vaikutus, oli huomattavissa vielä tärkeämmin ja vahingollisimmin vaikuttavana. — Kerropa meille, Florence, jotain tavasta, jolla yksityisten etujen järjestelmä koetti vastustaa uusien aatteiden ilmaantumista ajatuksen, moraalin, tieteen ja uskonnon alalla."

"Ennen suurta vallankumousta", vastasi tyttö, "jolloin korkein sivistys ei ollut niin yleistä kuin se on meillä, vaan supistettuna ainoastaan pieneen joukkueeseen, tämän joukkueen jäsenet, jotka olivat tunnetut oppineiden ja tiedemiesluokan nimellä, tulivat välttämättömästi kansakunnan moraalisiksi ja sielullisiksi opettajiksi ja johtajiksi. He muodostivat kansalle sen ajatuskannan, asettivat heidät omaan käsitykseensä asioista ja hallitsemalla heidän mielipiteitään johtivat heidän taloudellisia etujaan ja määräsivät sivistyksen suunnan. Nykyisin ei mitään tällaista valtaa ole jonkun erityisen luokan yksityisoikeutena, koska yleisen kasvatuksen korkea asema tekisi mahdottomaksi jollekin miesluokalle johtaa kansaa sokeasti. Kun kuitenkin huomataan, että sellaista valtaa harjotettiin sinä aikana, ollen se supistettuna niin pieneen luokkaan, oli mitä tärkeintä, että tämä olisi ollut kykenevä täyttämään niin tärkeän velvollisuutensa yleistä parasta tarkoittavassa hengessä ilman harhaan johtavia vaikutuksia. Mutta yksityiskapitalismijärjestelmän aikana, joka teki jokaisen henkilön ja ihmisryhmän taloudellisesti riippuvaiseksi yksinomaan hänen itsensä ja: hänen luokkansa edustaman ammatin edullisuudesta, tämä tarkoitusperä oli mahdoton saavuttaa. Oppineitten luokka, opettajat, papit, kirjailijat ja tiedemiehet olivat lopulla vaan ammattilaisia kuten suutarit ja nikkaritkin ja heidän hyvinvointinsa oli ehdottomasti sidottu siitä kysynnästä, jota heidän edustamillaan aatteilla ja opeilla ja heidän ammattiinsa kuuluvilla töillä oli. Jokaisen miehen opettaja tai saarnamiesala oli hänen yksityinen etunsa — hänen elantonsa ehto. Kun asianlaita oli täten, olivat oppineiden ja virkamiesten luokan jäsenet samalla tapaa heidän alallaan ilmenevien muutosten alaisia kuin suutarit tai nikkarit olivat heidän ammattiaan koskevien uudistusten alaisia. Siitä seurasi välttämättömästi, että kun jotain uutta aatetta esitettiin uskonnon, lääketieteen, tieteitten, taloustieteen, yhteiskuntaopin ja todella kaikilla ajattelun aloilla, oli ensimmäisenä kysymyksenä, jonka teki itselleen tätä alaa hallitseva ja siitä elantonsa saava oppineiden joukko, ei että oliko aate hyvä ja oikea ja yleistä hyvää tarkoittava, vaan miten se tulisi heti ja suoranaisesti vaikuttamaan oppeihin, tapoihin ja laitoksiin, joiden kanssa heidän omat persoonalliset etunsa olivat samat. Jos esitetty oli uusi uskonnollinen kysymys, pohti pappi ensiksi kaikesta, miten tulisi se vaikuttamaan hänen lahkoonsa ja hänen asemaansa siinä. Jos se oli uusi lääketieteellinen aate, kysyi tohtori ensiksi, miten se tulisi vaikuttamaan siihen kouluun, jota hän edusti. Jos se oli uusi taloustieteellinen kysymys, silloin kaikki ne, joiden ammattipääomana oli heidän maineensa opettajina tällä alalla, kyselivät ensiksi, miten tämä uusi aate sopi oppeihin ja vaatimuksiin, jotka muodostivat heidän ammattivarastonsa. Kun nyt täten jokainen uusi aate aivan luonnollisesti synnytti epäluuloa saman alan entisten aatteiden joukossa, oli siitä seurauksena, että oppineitten luokkien omat taloudelliset edut vaistomaisesti ja melkein poikkeuksetta olivat vastaisia parannuksille ja muutoksille heidän ajatusalallaan."

"Ollen ihmisolentoja voi heitä tuskin moittia enempää sen johdosta, että he katselivat ehdottomasti vastenmielisyydellä uusia aatteita heidän erikoisalallaan kuin kutojaa tai tiilentekijää, jotka vastustivat uusien keksintöjen käytäntöönottoa, joiden tarkoituksena, oli ryöstää leipä heidän suustaan. Ja kuitenkin, ajatelkaa millainen kauhea, melkein ylipääsemätön este ihmiskunnan kehitykselle syntyi sen tosiasian kautta, että kansan henkiset johtajat ja ajatuskannan muodostajat taloudellisen riippuvaisuutensa vuoksi jo nykyisin vallassaoleviin aatteisiin, tulivat vastustavalle kannalle edistykseen nähden omien etujensa vaikuttimista. Kun ajattelemme kyllin tämän seikan tärkeyttä, emme me enää ihmettele ihmiskunnan edistyksen hitautta entisaikana, vaan pikemmin sitä seikkaa, että kehitystä on ollenkaan ollut."