33. WESIKOARRE.

Kauniina kesä-iltana oli pieni Maija isänsä kanssa jalottelemassa. Hiljanen sa'e [Sa'e, yksi kun sade.] oli äsken wirwottanut kukostawat niityt ja touwot, ilma oli wilponen, ja aurinko, jo laskehtimassa, tapaile säteillään pakenewan mehewän pilwen, jota wasten loisti kauniisti juowattu wesikoarre.

"Woi kuinka ihana tuo wesikoarre on!" saneli Maija hurmotuksissa; "ei luonnossa ole ihanuuwessa sen wertaista! Kumpa toki olisin tuolla kummulla, jossa se koskoo moahan, jotta tarkemmasti taitasin sitä kahtella, koskea siihen ja nähä mitä ainetta se on!"

Isä. Elä usko, lapseni, että tämä ihanuus on jotain totista. Kun aurinko paistaa wesipisareita wasten ja toinen puoli taiwasta on peitetty mustalla pilwellä, niin auringon säteet kuwailoo silmäimme eteen monen karwasen kauniin loistawan wesikoarteen. Jos ei ruoho nyt sateesta olisi niin märkä, niin menisimme tuonne kummulle, mutta siellä olisi kaikki tämä ihanuus silmiltämme kateessa, ja taiwas yhellainen kun muuwaltakin.

Maija. Tuopa olis ihmeteltäwä! Wai on tämä kaunis wesikoarre ainuastaan warjo, elikkä sen tapanen? Jos ei isä olis sanonut en sunkaan olis luullut silmäni niin pettäwän.

Isä. Elä sitä niin kummastele, hywä lapseni. Moalimassa on paljon joka etäältä nähen on kaunis ja hywäksi arwattawa, mutta kun sitä likempätä ja tarkemmasti kahtoo ja tutkii, niin hawahtoo sen olewan halwan, useen warsin tyhjänkin, eikä siis mistään arwosta.

Samassa kulki tietä mahtawat komeat waunut jossa istu rikas, kauniisti puettu, nainen. Neljä jaloa hewosta hallittiin yheltä ajajalla kullankarrella kaunistetuissa waatteissa, ja kaksi käskyläistä, yhtä soreassa puwussa, seisoivat waunuijen takana. — Nyt unehtu Maijalta wesikoarteen tutkisteleminen. Korea nainen ja sen mahtawat waunut oliwat puoleensa wetänyt Maijan ajatukset, joka nyt kumastellen saneli: "Woi sitä waimoa! Se lie onnellinen joka taitaa eleä niin mahtawasti ja on niin rikas?"

Isä. Soisitko olewasi hänen siassa?

Maija. Mitäpä auttaa että sitä suon? Niin onnelliseksi en kuitenkaan millonkaan tule.

Isä. Mutta minä waron tulewasi onnellisemmaksi, hywä lapseni. Tämän rouwan päiwillen en sinua soisi?

Maija. Mitä isä nyt puhuu? Tunsitko sitä, hywä isä? Mitä siltä mahtasi puuttua, joka on niin rikas ja korkeaseätynen?

Isä. Tosin se on rikas ja korkeaseätynen, mutta ei kuitenkaan onnellinen. Etkö oiwaltnut kuinka kalpea, hilwistywä ja huolehtiwa hän oli komeissa waunuissaan?

Maija. Sitä en oiwaltanut, sillä kahtelin woan koreita waunuja.

Isä. Mutta minä kahtott häntä surkotellen. Se olt jaloseätynen nainen, nimeltä Tamminen, joka kewytmielisyytensä ja ylellisyytensä kautta jo nuorena turmeli terweytensä, hukkasi kauneutensa, katkeroitti puolisonsa päiwät, kaswatti lapsensa kurita ja hywitä tawoita, riitauntu ystäwiensä kanssa, ja siis nyt rikkautensa ja korkean seätynsä kanssa on ilman ilosta hetkeä ja tyytywäistä sywäntä. Semmonen onni ei sunkaan ole kateen alanen.

Maija. Woi sitä waimo polosta! Ja peältä nähen sitä olisi luullut niin onnelliseksi!

Isä. Siitä neät, lapseni, kuinka ulkonainen kauneus on pettäwä. Semmosen ihmisen loistawa arwo katoapi kun sitä tarkemmasti tutkimme ja opimme tuntemaan ikäankun ihana wesikoarre. Mitä meitä auttaa korkea seäty, rikkaus, turhat ilot ja huwitukset, kun tyytymättömyys neännyttää ilon sywämmessämme, rikokset ja roatelewa omatunto katkeroittaa elämämme, waikka hywä onni on ympäri piirittänyt meitä ylellisellä rikkauwella? — Harjauntunut ymmärrys, hywä sywän, säilytetty wiattomuus ja palawa rakkaus lähimmäisiämme kohtaan — nämät owat paraat ja ainuat autuuwen lähteet. Ehi niitä, niin tulet onnelliseksi!

Tämä puhe waikutti sywästi hywän Maijan sywäntä. Ajatellen ja miettien se erkani isästään, muisteli useen hänen hywiä neuwoja ja opetuksia, ja koki kaiken elinaikansa niitä seurata.

Painowirheitä:

siw. — juowalla — on — lue 1 — 16 — loatuuu, — loatuun. 3 — 11 — joutunnt — joutanut 5 — 15 — isosesti — ilosesti. 10 — 19 — kompelo — kömpelö 14 — 2 — asuen — asuwa 15 — 11 — wälistä — wäliste 16 — 24 ja 25 — hyöhenet — höyhenet 21 — 12 — wanhemmaksikkin — wanhemmaksikin 42 — 6 — etkä — eikä 48 — 24 — o e — ole 57 — 4 — käskinäisen — keskinäisen 64 — 13 — tarwetultuja — terwetultuja 65 — 9 — Eljas — Eljas, 100 — 17 — rikoksensa wirheinsa — rikoksensa ja wirheinsä 103 — 24 — lupoa — lupoa, 107 — 22 — juoksten. — juosten. 113 — 8 — puhtain — puhraina 115 — 21 — toiwoin — toiwon 115 — 22 — uskoin, — uskon, 116 — 2 — heijän — heijät 117 — 23 — petteä — pettää 136 — 1 — oaha — soaha

Ynnä muita pienempiä, jotka Lukia ihte oijaskoon.