15. ENSIN PITÄÄ TYÖTÄ TEKEMÄN, SIITTE LEIKIHTEMÄN.
Otto Tandefelt translation
"Tänään olisi mielestäni warsin ilosa leikitellä," sano pieni Juoseppi isälleen. "Eiköhän isä antasi minun iloilla kaiken päiweä?"
Isä. Kaiken päiweä?
Juoseppi. Niin, hywä isäni, jos saisin luwan? Toisena päiwänä olisin sitä ahkerampi.
Isä. Luuletko olewan rattosan leikitellä niin kauwan?
Juoseppi. Kyllä se olisi hupasa, jos woan isäni on siihen myötywä.
Isä. Etkö siis tänään ollenkaan taho lukea eikä kirjottoa? Tie miten mielit! Mutta minä waron, että päiwä sinullen on warsin pitkä ja ikäwä.
Juoseppi. Kost Jumala, isä kulta! Ei sunkaan tule ikäwä.
Samalla laski poika täyttä jalkoa hakemaan leikkikalujaan.
Siitte leikihti Juoseppi hetkensä ilosesti, ja oli warsin riemussaan, että oman tahtonsa jälkeen soaha iloilla. Mutta kun ei hänen sisaret, jotka oliwat koulussa, joutaneet hänen kanssa leikkiä tekemään, rupesi hän wiimen kyllästymään että yksinään leikitellä, ja meni siis pyytämään äitiään kanssaan kirmailemaan [Kirmailen, yksi kun leikihtelen.], eli tarinoimaan hänelle satuja eli muita senkaltasia kertomuksia. Mutta äitikään ei joutanut olla poikansa huwiksi, sillä hänellä oli kaikellaisia tärkeitä talouwen toimituksia.
Sentähen istu poika nyrpeissään outtamaan sisartensa lupa-aikoa, jona hyö taitasiwat iloilla hänen kanssa. Kun hyö hiljankin tuliwat, hyppäsi Juoseppi heijän wastaan, toimittaen kuinka hän oli heitä ikäwöinyt.
Jokainen terwehti sitä ystäwällisesti, ja rupesi sen keralla leikihtemään, että se wähän wirkistysi ikäwyywestään; mutta Juoseppi ei ollenkaan tullut ilosemmaksi, woan haukotteli eikä ihtekkään tietänyt mitä hän tahto.
Sen wanhin sisar Anni oli lukemaan ahkera, ilonen ja siweä tyttö, se lausu nyt hywyywellä weljelleen: "Juoseppi, mikä sinussa tänä päiwänä on? Sinulla on ikäwä, etkä ole ennollasi [Ennollasi, toisin mielihywissäsi.]. Totta et tänään ole lukenut ahkerasti?"
Juoseppi. Se on tosi! Isä anto minulle luwan leikihteä kaiken päiweä.
Anni. Et lie mielinyt lukea. Juur sentähen sinulla nyt on niin ikäwä, ettei ole lysti ollaksesi sisaristesikaan kanssa. Muisteleppa kuinka hupanen aika on ollut e'esmenneinä päiwinä, kun luit ahkerasti? Neät nyt myös kuinka iloset myö olemme koulussa luettuamme; sentähenpä meillä nyt ahkeruutemme tähen on lupa leikitellä.
Samassa tuli isä lapsiansa terwehtimään, ja kuuli siis kaikki mitä Anni weljelleen wirkko. "Sisaresi puhuu totta," sano isä Juosepille. "Jo minä sulle ennustin ikäwätä, kun et koko päiwänä tahtonut lukea, pait leikitellä woan. Ota siis opiksi, että aika aina on pitkä ja ikäwä työttömälle, ja että hywällä lapsella on lystimpi, kun ensin teköö työtä ja siitte leikihtöö."