19. JOULU-OATTO.

Wilhemin ja Emman wanhemmat oliwat joulu-oattona, tawallisuuwen jälkeen lahjottaneet lapsilleen kaikellaisia pieniä antimia, jonkatähen nämät hywät lapset nyt oliwat ilossaan. Mutta Wilhem ei kuitenkaan ollut niin tyytywäinen ja ilonen kun hänen sisarensa olisiwat suoneet. "Mikä sinussa on, Wilhem?" kysäsi Emma. "Etkö ole tyytywäinen joululahjoillasi?"

Wilhem. Olenpa kyllä! Minä olen soanut enemmänkin kun ansaihten, ja juur sentähen olen ala-ulonen, sillä en taija olla niin kiitollinen hywiä wanhempiani kohtaan kun minun pitäsi. Meillä ei ole muuta pait kuuliaisuutemme ja hywyytemme, jolla taijamme kostoa heijän hywyytensä ja holhomisensa, mutta kuitenkin tiemme niin useen heijän tahtoa wastaan.

Emma. Tosin niin on! sillä joka päiwä rikomme monella tawalla! Ja waikka minä toisinaan ihtekseni peätän tulla paremmaksi, unoutan kuitenkin niin wäleen hywät peätökseni, ja tien kaikellaisia, joita siitte ka'un, enkä soisi tehneeni.

Wilhem. Ja paljon kun pitäsimme tehä, heitämme tekemätä.

Emma. Mutta kuitenkin pitäwät wanhempamme meistä niin paljon, eiwätkä koskaan kyllästy tehä meille hyweä.

"Niin hywiä wanhempia ei taija monella lapsella olla," sano Wilhem liikutetulla sywämmellä ja hoiperoiwalla eänellä; kyyneleet nousiwat sen silmiin, eikä isoon aikaan soanut puhutuksi; mutta wirkisty toas wähitellen.

Isä, joka lapsiltaan tietämätä, ole kuunellut heijän keskinäisen puheen, astu nyt ilosena ja ystäwällisenä huoneeseen, johon lapset oliwat kokountuneet, ja nyt paraillaan kahteliwat soatuja joululahjojaan. Pienemmät lapset oliwat warsin iloset, mutta Wilhem ja Emma eiwät olleet niin ilosia. Siis kysy isä mikä heissä oli?

Wilhem lausu huoleentuneella muo'olla isälleen, niinkun äsken sisarelleen, kuinka tyytymätön hän useen on käytöksensä kanssa wanhempiaan kohtaan, sanoen: "Jos isä tietäsi kuinka paljon minä rikon isääni ja äitiäni wastaan, niin ei sunkaan isä olisi antanut minulle niin monta ja koreata joululahjoa."

Isä. Rikoksesi ja lapsellisuutesi unoutan mielusesti, koska tiijän totisesta sywämmestä katuwasi ja pyytämäsi tulla hywemmäksi.

Wilhem. Mutta waikka koetan ojentoa wikojani, niin en kuitenkan mielestäni tule paremmaksi; wäliste rikon ymmärtämättömyywestä, toisinaan toas pikaisuuwesta; useen unoutan kaikki hywät peätökseni, toiste toas olen puuttuwa halua ja woimia niitä seurata. Hywä isäni! kuinka minun pitäsi olla, että tulisin hywemmäksi.

Isä. Lapseni, koeta aina wältteä pahoa ja tehä mikä hywä on; ota wastaan hywiä esimerkkiä, eläkä millonkaan unouta että rukoilla Jumalata jotta Hän joka päiwä antasi sinun harjauntua wiisauteen ja hywiin tapohin. Jos niin tiet, niin Hän kyllä sinua auttaa joka päiwä ojentamaan wirheitäsi, että joka päiwä tulet hywemmäksi.

Wilhem. Kumpa minä woan oikeen taitasin rukoilla Jumalata! Koska isä on opettanut niin monta kaunista rukousta, niin ehkä isä wielä on niin hywä ja opettaa meitä, kuinka meijän pitäsi rukoilla Jumalalta armoa ja woimia että tehä mikä on hywä.

Isä. Jos et omilla sanoillasi taija rukoilla, niin pane mieleesi seuroawan lyhykäisen rukouksen. Tawallisesti opit wäleen niitä rukouksia, joita sinun ja sisaresi e'essä olen lukenut:

Kaikesta sywämmestä pitäsi meijän totteleman Sinua, hywä Jumala! ja suuri on tuskamme kun unoutamme käskyjäsi ja huoletamme wanhempamme koska poikkeamme awun tieltä. Siis rukoilemme Sinua, taiwaallinen Isä, että tulisimme Sinun kaltasiksi! Koska olet meille hellä ja armelias, anna meillen armoasi, että joka päiwä tulisimme hywemmiksi. Anna elämämme olla Sinullen otollinen, ja rakkauwesta meitä heikkoja kohtaan unouta rikoksemme ja wirheimme!

Wilhem. Kost Jumala, isä kulta! tämän hywän joululahjan e'estä; kyllä se on parempi muita, kun tänä iltana olen soanut! Ja kuule Emma, nyt meijän kohta pitää oppia sen ulkoa, että muistamme sen hywin koska pietään oamu- ja ilta-rukouksia. Hywä Jumala meitä siitten auttaa tulemaan hywemmiksi, kun tähän soakka olemme olleet.

Emma. Minä pyywän iseä wielä muutaman kerran lukemaan sitä eissämme, niin ehkä opimme sen ulkoa.

Isä. Mielusesti lapseni, minä sen tien. Antakoon Jumala sen olewan teille siunaukseksi ja joka päiwälliseksi harjauntumiseksi hywyywen tiellä.