13. NIMIPÄIWÄ.

"Ylihuomenna, elikkä ensi keskiwiikkona on weli Jussin nimipäiwä," sano pieni Kaisa äijilleen. "Mielusesti lahjottasin hänelle jotain, joka olisi sen mieleistä, mutta en wielä ole keksinyt mitään, jota taitasin antoa. Eiköhän äiti tietäsi mitään antimeksi Pienelle Jussille?"

Äiti. Miks eikäs; mutta minkätähen minun pitäsi sinun kautta antaman Jussillen? Etkö luule minunkin mielelläni sillen antawan jotain? Jos minä antasin sinulle jotain antoaksesi Jussille, niin se olisi minä joka antaa lahjan, eikä sinä.

Kaisa. Kyllä niin hywä äiti; mutta antasin niin mielusesti weljelleni jotain.

Äiti. Eikö ihtelläsi ole mitään soweliasta antimeksi weljellesi hänen nimipäiwällä? Arwellaanpa wähän! Pieni myrtipuusi, joka kaswaa kauniissa posliini-astiassa? Se on sinun.

Kaisa huokasi ja lausu: "Mutta se on niin mieleiseni!"

Äiti. Se pieni wuonna, jonka tuonon minulta sait; anna sen.

Kaisa. Siitä en millään muotoa hennosi luopua!

Äiti. Anna siitte ne kaksi Pientä kyyhkystä, joita joka päiwä niin ahkerasti syöttelet ja hywittelet.

Kaisa. Kaikesta omaisuuwestani, äiti kulta, owat ne minusta rakkaimmat.

Äiti. Juur sentähen pitäsit niitä antaman weljellesi. Jos Jussia rakastat, niin pitäsit hänellen antaman jotain, joka myös on sinunkin mieleisesi; muuten ei lahjasta paljon ole.

Kaisa. Pitäsikö minun siis antaman Jussille kaikki kun on minun mieleiseni?

Äiti. Ei ikään, lapseni! Anna hänelle mitä ihte tahot, ja niin paljon kun lysteät.

Kaisa arweli ensin wähän aikoa, mutta sano sitte: "Pienet rakkaat kyyhkyseni minä annan weljelleni, ja sion hänelle kukistostani myös kauniin kukkapätineen." [Ruohtista lainattu sana kukkaranssi ehkä tutumpi kun kukkapätine.]

Nyt otti äiti tyttärensä hellästi syliinsä, sanellen: "Sen kautta ilahutat sekä minua että Jussia."

"Mutta ihtelleni se on wielä ilosempi," sano Kaisa wilkkaasti. "Kuinkas lysti nähä Jussin iloa, kun soa kyyhkyset ja kukkapätineen!"

Äiti. Ylihuomenna soat myös kuhtua Jussin ja omat tuttawasi wieraiksenne, ja puutarhassa hywitellä heitä omenoilla ja muilla makeilla, joita minä sillon teillen annan. Ole sinä emäntä ja Jussi isäntä.

Kaisa suuteli kiitollisesti äitinsä kättä, ja kippaili ilosta, suoten Juhannuksen olewan jo huomenna.