22. LAISKA JA SURUTON POIKA.

Oapo ei ollut paha, mutta niin laiska ja ajattelematon, että hän useen ei oiwaltanut mitä sille sanottiin. Wanhemmat ja opettaja oliwat monasti sitä nuhtelleet tästä huolimattomuuwesta, woan se ei ottanut heijän nuhteita eikä warotuksia korwiinsa, ja sai siis useasti katua tätä wirhettään.

Kauniina kesäpäiwänä, kun Oapo wielä luki sisariensa kanssa tawallisessa lukusuojassa, tuli isä ilosena sisään, sulosesti puhutellen lapsiaan: "Koska tänään on lämmin ja selkeä ilma, on äitinne ja minä aikonut mennä järwelle lystäilemään, ja myös terwehtimään ystäwiämme, jotka asuwat tuolla järwen takana; ne teistä jotka ahkerasti lukewat otamme mielusesti myötämme, jos woan lysteätten tulla."

Ilo leimahti lapsien silmissä ja nyt koettiwat lukea kilpoa, kuka ennen ennättäsi ja paraiten osoasi meärätyn lukunsa.

Pihasta kuulu huuto ja jyhäkkä, Oapo meni ikkunaan kahtomaan mikä siellä olisi. Kaksi kerjäläispoikoa kisaili muka pihassa ja tekiwät kaikellaista wallatonta koirankuria. Näitä kahteli Oapo niin uutterasti että lukeminen unehtu, eikä sen koummin muistanut isänsä warotusta, että joka, ahkerasti luettuaan, sai opettajalta luwan tulla mukaan, pitäsi tunnin perästä tuleman wenetalaaseen.

Toiset lapset oliwat jo lukeneet meäränsä, ja oliwat nyt walmiit isänsä keralla menemään rantaan. Wasta Oapo sai kiireen, sillä sekin olisi mielusesti lähtenyt lystäilemään. Se rupesi siis ahkerasti lukemaan meärättyä lukuaan, ja peäsikin siitä hiljankin wapaaksi; mutta kun hän tuli walkamaan oliwat wanhemmat ja hänen ahkerat sisarensa jo kaukana järwellä. Sentähen täyty hänen häpien ja itkussa silmin keäntyä kotiin, katuen laiskuuttaan ja ajattelemattomuuttaan.

Toisen kerran tapahtu sille juur saman syyn kautta yhellainen seikka. Se oli muka kauwan halunut soahakseen kelkan, jolla hän saisi laskea mäkeä tulewana talwena. Isä oli myös antanut hänelle rahoja, että ensi markkinoilla ostoa kelkan ihtelleen. Kun markinat tuli, sano sillen isä että hän rengin kanssa warain oamusella pitäsi menemän ostamaan, että saisi walita paraimman ennenkun kaikki oli myöty. Mutta Oapo ei pannut tätä neuwoa mieleensä, eikä ollut milläänkään waikka isä ja renki monasti muistutti että aika myöhästy ehtimiseen, ja jo pitäsi menemän ostamaan. Mutta kun hän hiljankin peäsi pukuunsa ja meni markkinoille, oli jo toiset pojat ostaneet kaikki kelkat, kun oli markkinoilla kaupan; siis meni se nyrpeissään kotiin ja sai kaiken talwea katua tottelemattomuuttaan. Isä oli rangastukseksi kieltänyt toisia poikia lainoamasta Oapolle keikkojaan.

Yhtä huolimaton se oli tarkemmissakin asioissa. Se oli myös warsin kankea oppimaan, ja jos sille selitti semmosia paikkoja, joita ei hän ymmärtänyt, niin hän harwon wiihti kuunella mitä sanottiin. Jos kärpänen lenti, kissa nauku, tahi pihalta kuulu wähänkin eäntä, unoutti Oapo kirjan ja opettajan, miettien woan kaikellaista lapsellista, eli kuten hän paraiten taitasi olla hywin wallaton.

Isä koetteli palkinnoilla ja makeilla houkutella sitä ahkeruuteen ja ajattelemiseen. Siis koska hän osasi selitteä mitä isä eli opettaja oli opettanut kehu sitä isä ja anto sille kaikellaisia pieniä lahjoja. Mutta ei tämäkään keino auttanut Oapoa ahkeruuteen ja ajattelemiseen.

Yhtenä päiwänä tarinoi opettaja isän lässä-ollessa lapsille tapauksia Ruohtin mainio kuninkaa wainoan Gustaf II. Adolphin elämästä. Isä, jonka mieleiset nämä tarinat oliwat, otti heti seinältä kuwia, joissa juur samat tapaukset oliwat kuivailtuna, ja lupasi näitä niille lapsille, jotka muistiwat mitä kouluttaja oli kertonut. Kaikki lapset pait Oapo toimittiwat nyt kukin yhen tapauksen niistä kun opettaja oli kertonut tästä kuulusaasta kuninkaasta. Isä anto heille luwatut kuwat ja kehu wielä peälliseksi lapsiensa ahkeruutta ja oiwaltawaisuutta.

"Entä sinä, poikani," se sano, "etkö sinäkin muista mitään?" — "En minä eneä muista mitä opettaja toimitti," sano häpiäwä Oapo.

"Warsin paha on," sano huoletettu isä, "että olet niin oiwaltamaton, sillon kun pitäsit pystyllä korwalla kuunteleman mitä opetetaan. Sentähen sinun nytkin pitää kärsiä häpeän ettei soaha näitä kuwia, joita yhtä mielusesti olisin antanut sinulle kun toisillekin lapsilleni, jos et toas olisi ollut niin oiwaltamaton. Eikö ole suuri häpeä, että nuoremmat weljesi ja sisaresi osoawat paremmin kun sinä, etkä siittenkään luowu huolimattomuuwestasi ja ajattelemattomuuwestasi?"

Nyt rupesi Oaps häpiämään huolimattomuuttaan, ja kärsi raskaalla mielellä rangastuksen, jonka hän sen kautta ihtelleen oli soattanut, ja uhkasi ihtekseen toiste olla oiwaltawampi; mutta tämä häneseen piittynyt tapa, ei millonkaan hänestä tyyten luopunut. Siis oli hän kaiken ikänsä niin huolimaton imeinen, ettei hänen peälle kukaan tohtinut luottoa, sai sentähen monasti kärsiä pilkoa ja häpeätä, ja katua ettei hän lapsena ottanut wanhempiensa oppia ja neuwoja warteen.