SISÄLLYS:

Alkusanat. Kohtalon papitar — Hilda Pihlajamäki. Teatterin sankaripalvelus. Sankariviitan täysiverinen kantaja — Aarne Leppänen. »Synnin» syntytarina. Eräät uskolliset näyttelijäkasvot — Tyyne Juntto. Eräitä draamallisia imperatiiveja. Corbaccio ja herttua — Aku Korhonen. Koomikoittemme älyniekka — Uuno Laakso. Maamme itsenäisyyden luoma sivistyskriisi ja teatteri. Aatteenmies vai näyttelijä? — Jussi Snellman. Boheemi ja luonnekuvaaja — Kaarlo Saarnio. Näytelmä ja näyttelijätaide. Leikari ja trubaduuri — Arvi Tuomi. Teattcritraditio. Aino neidosta kuningattareksi — Helmi Lindelöf. Peikko ja Caliban — Huugo Hytönen. Parenteeseja »Uskottomuuteen». Eräitä »Juudaksen» marginaaleja. Miehen rata — Vilho Ilmari. Ihminen vai naamio? — Eino Jurkka. Eino Leinon perintö teatterille. Rouva Suorasuu — Kirsti Suonio. Pappi ja salonkimies — Yrjö Tuominen. Leikari-koomikko — Toivo Ellenberg. Teatterimme rakennettava teatterilaitokseksi. Teatteritoimintamme järjestämistyö. Näyttämön aristokraatti — Joel Rinne. Tragi-comédienne — Annie Mörk. Miksi suomalaiset ovat teatterikansaa. Kuka on näyttelijä? Miten harjoitellaan. Sinikka — Aino Lohikoski. Heeros vai — dandy? — Helge Ranin. Tuleva luonnekuvaajako — Ilmari Unho. Tuleva koululaisteatterimme.