XXXII.

USKALIAITA YRITYKSIÄ.

Vähän aavistivat Careyt miten heidän varallisuutensa karttui juuri noina viimeisinä kesäkuun päivinä! Jos he olisivat sen tietäneet, niin he olisivat melkein tunteneet pettymystä, sillä puute alkoi jo kannustaa heitä ja heidän uljas nuori mielensä ikävöi taistelun tuoksinaa. Suunnitelmia, osittain salaisia, oli pohdittu viime viikon kuluessa ja piakkoin, lukukauden päätyttyä opistossa, oli useiden liikeyritysten määrä astua päivänvaloon Beulahissa. Sunnuntai-iltana Carey-äiti oli lukenut pienelle joukolle runon, jossa varsinkin yksi säkeistö herätti vilkasta vastakaikua heidän tunteissaan: —

Ja rauta-aidat ristikot ja esteet toivehemme, kas uskalluksen ovina ne aukee sielullemme.

He lausuivat sen myöhemmin yhä uudelleen itsekseen, ja jotkut heistä kirjoittivat sen muistiin ja kiinnittivät sen seinälle tahi peilinsä kehyspuuhun.

* * * * *

Olive Lord naputti isänsä työhuoneen ovelle aamulla 21 p:nä kesäkuuta. Hän astui rauhallisesti huoneeseen sanoen: "Isä, eilen täytin seitsemäntoista vuotta. Äiti jätti minulle kirjeen luettavaksi sinä päivänä ja siinä sanotaan, että seitsemäntoistavuotiaana olen saava viisikymmentä dollaria kuukaudessa omiksi tarpeiksini, ja Cyril saman verran tultuaan siihen ikään."

"Jos olisit kohteliaasti ja kärsivällisesti odottanut vielä parisen päivää, niin olisin itse ilmoittanut sen sinulle", vastasi hänen isänsä.

"En ollut oikein varma siitä!" vastasi Olive. "Sinä et ole koskaan muistanut syntymäpäiviämme; miksi olisit nytkään sitä tehnyt?"

"Minulla on tärkeämpiä asioita muistettavana kuin kaikennäköisten päivämäärien mielessä pitäminen", vastasi hänen isänsä. "Sen sinä hyvin tiedät, ja tiedät vielä senkin, että kiireellisistä töistäni huolimatta olen viimeisten kuukausien kuluessa koettanut uhrata enemmän aikaa Cyrilille ja sinulle."

"Sen olen huomannut, muuten en olisi ensinkään tullut sinua puhuttelemaan", virkkoi Olive. "Juuri siksi että viime aikoina olet osoittanut hiukkasen mielenkiintoa meitä kohtaan, tulen neuvottelemaan kanssasi. Haluan lähteä heti Bostoniin maalausta opiskelemaan. Tahdon kieltäytyä kaikesta muusta, jos on tarpeellista, mutta minä tahdon mennä ja tahdon opiskella! Muusta en elämässä välitä, muuta huvia elämä tuskin suokaan minulle, ja tässä olen päättänyt noudattaa omaa päätäni."

"Myöntänet kait itsekin olevasi liian nuori lähtemään maailmalle aivan omin päin; se on kerrassaan mahdotonta."

"Minä en ole oleva yksin. Rouva Carey hankkii minulle hyvän kodin Charlestownissa ystäviensä luona. Luotathan hänen arvosteluunsa ellet muiden."

"Jos hän on kyllin armelias ohjaamaan omien lastensa ohella sinuakin mielettömine tuuminesi, niin ei minulla ole mitään sanottavaa. Olen useasti jutellut hänen kanssaan ja hän tietää, että niin pian kuin olen saanut valmiiksi viimeisen nidokseni, voin tehokkaammin valvoa sinun ja Cyrilin kasvatusta."

"Saanko siis mennä?"

"Saat, jahka olen kuullut kuka tuo henkilö Charlestownissa on. Parin kuukauden kuluttua on muuan tieteellinen retkikunta lähdössä Etelä-Amerikkaan ja minua on pyydetty lähtemään mukaan. Jos sinä olet päättänyt jättää kodin, niin olen vapaa kutsumusta noudattamaan. Ehkäpä rouva Carey suostuisi pitämään Cyrilin luonaan minun poissaollessani."

"Ehkäpä, ja minä neuvoisin sinua kaikin mokomin lähtemään Etelä-Amerikkaan. Siellä et ole oleva sen etäämpänä perheestäsi kuin olet aina ollut!" Tämän lähtölaukauksen ammuttuaan Olive sulki työhuoneen oven.

"En ole eläessäni tavannut kellään sellaista epämiellyttävää luonnonlaatua ja terävää kieltä kuin tuolla tytöllä!" mietti Henry Lord itsekseen palatessaan kirjojensa ääreen. Carey-äidin taika vaikutti hyvin hitaasti hänen veressään. Se oli hiukkasen kohottanut häntä hänen itsekkyytensä pohjattomasta syvyydestä, mutta paljon pahaa oli jo saatu aikaan kaikilla tahoilla, ja kysyttiin paljon aikaa, ennenkuin asiat saatiin korjatuiksi. Oliven luonne oli jo vetäytynyt kieroon ja katkeroitunut, ja vaadittiin runsaasti päivänpaistetta, jotta välinpitämättömyyden ja huolimattomuuden näännyttämä kasvi voisi ruveta kukoistamaan.

Nancyn yritteliäisyys johti hänet kustannusliikkeen yhteyteen. Kirjoittamalla silloin tällöin hetkisen Keltaisen talon ollessa unen helmoissa, saatiin syntymään kertomus, joka nyt oli matkalla kaukaiseen kaupunkiin. Se oli kirjoitettu uskomattomalla huolella vain toiselle puolelle paperia, ja sitä seurasi postimerkeillä varustettu kirjekuori vastauksen tahi käsikirjoituksen takaisin lähettämisen varalta. Päiväkaudet Nancy kulki toivon ja epätoivon vaiheilla hellien sydämessään ensimmäistä salaisuuttaan.

Siinä yrityksessä, johon Gilbert oli ryhtynyt, kysyttiin ellei juuri enemmän uskallusta kuin Nancyn ponnistuksissa, niin ainakin koko verran enemmän uhrautuvaisuutta. Kesäkuun 27 päivästä elokuun 27 päivään hän oli lupautunut Bill Harmonin postikonttorin hoitajaksi ja asiapojaksi ja piakkoin hän oli näyttäytyvä Keltaisen talon keittiön ovessa valkoinen liinanuttu yllään ja tilauskirja kädessään. Eläköön Gilly! Voimme jo nähdä kantapäittesi häviävän Hohtavan Muurin taa!

Kathleenin ja Julian yritteliäisyys oli kääntynyt varsin odottamattomaan suuntaan. Julian piironkilaatikossa, hänen yöpaitansa poimujen välissä lepäsi kaksikymmentäviisi selvin kirjaimin painettua kiertokirjettä. Heidän viimeinen tehtävänsä illalla ja ensimmäinen aamusella oli verkalleen ja kuiskailemalla lukea näitä asiakirjoja; voisihan silmä tahi korva vielä mahdollisesti keksiä jotain korjattavaa, vaikka niitä oli luettu jo satoja kertoja. Osoitteet kirjoitettiin, postimerkit painettiin päälle ja opiston päättäjäispäivänä lähetettiin paperit postissa kahdellekymmenelle viidelle perheelle lähiseudulle.

KESÄKURSSIT.

Neidit Kathleen ja Julia Carey antavat yksityistä opetusta eri aineissa heinäkuun 1 päivästä alkaen kello kahdesta neljään päivittäin

Hamiltonin vajassa.

Opettajat ja opintoaineet:

Neiti Kathleen Carey Kirjallisuutta ja Kaunolukua 2 i.p. Neiti Julia Carey Tanssia ja Korko-ompelua 2.30 i.p. Rouva Peter Carey Soitantoa. Laulua 3 i.p. Neiti Nancy Carey Ainekirjoitusta 4 i.p. Herra Gilbert Carey Veistoa. Sahaamista ja puutöitä kello neljästä viiteen perjantaisin.

Palkkio suoritetaan käteisesti 25 senttiä viikossa.

Huom.! Eri palkkiosta valmistetaan lapsia Opiston pääsytutkintoon.

Tällä välin oli konsuli Lemuel Hamilton tullut Amerikkaan ja ryhtynyt uskaliaisiin yrityksiin niin päättävästi ja kiireisesti, että hän oli tuskin itsekään selvillä oman rohkeutensa laajuudesta ja sen tuottamista seurauksista. Hän vastaanotti Washingtonissa viran, jotenkin vastuunalaisen luottamustoimen, vuokrasi sieltä talon ja kutsui sähköteitse vaimonsa ja nuoremman tyttärensä saapumaan Amerikkaan syyskuussa. Hän kirjoitti vanhemmalle tyttärelleen, että hän saisi lähteä muutamain ystäväin kanssa Honoluluun, jos hän palaisi kotiin jouluksi. ("Yhteentoista vuoteen meillä ei ole ollut joulukuusta" hän lisäsi, "ja pian emme enää tiedä mitään sellaisesta tavasta!")

Texasissa olevalle pojalleen Jackille, jonka viimeiset ponnistukset näyttivät osoittavan selviä menestymisen mahdollisuuksia, hän kirjoitti olevansa myöntyväinen lisäämään tuhat dollaria hänen pääomaansa sekä avustamaan tilan viljelemättömän maan raivaamiskustannuksia.

"Jos Jack todellakin pääsee alkuun siellä, niin hän voi käväistä kotona joka toinen tai kolmas vuosi", mietti hän. "No niin, ehkäpä minun onnistuu jälleen koota heidät kaikki yhteen aika ajoin, kaikki paitsi Tom, joka on minulle rakkain! Nyt, saatuani asiat hyvään alkuun voinen suoda itselleni pienen loma-ajan ja lähteä Beulahiin noiden Careyein tuttavuutta tekemään. Jos olisin koskaan tuuminut Amerikkaan palaamista, olisin tuskin sallinut heidän asettua asumaan vanhaan taloon, vaikka eipä Eleanor olisi koskaan suostunut viettämään kesiä siellä, niin että yhdentekevä."

Peter-lintu oli liian nuori yrittääkseen suuria, mutta sietänee kumminkin mainitsemista, että hän tänä kesänä möi Bill Harmonille kolme tusinaa pulikoita ja uuden leijan ostaen rahoilla syntymäpäivälahjan äidilleen. Peterin uskaliaisuus oli tähän asti tavallisesti johtanut hänet yrityksiin, mistä hän ilmestyi itkien nyrjähtynein nilkoin, naarmuisin käsin ja polvin sekä palanein silmäripsin.