ULKOMAANPASSEISTA.
Reading edition
Kansainväliset suhteet alkavat taas olla ennallaan, ja yhä enemmän koetetaan helpottaa mahdollisuuksia matkustaa maasta toiseen. Jokainen, joka on joutunut matkustamaan ulkomaille, tietää, kuinka monen mutkan takana matkalle lähtö on. Kun vihdoin on saanut mielestään kunnolliset paperit, niin voi sattua, että matkalla havaitaankin niistä jonkun sinetin puuttuvan, ja silloin on tie pystyssä ehkä viikkomääriksi.
Oli ehdotettu, että ruvettaisiin antamaan kansainvälisiä passeja, joilla saisi vapaasti matkustaa, missä vain haluaa. Joka tapauksessa on passikysymys kaikkialla päiväjärjestyksessä, ja senvuoksi on mielenkiintoista kuulla, mitä siitä asiantuntijat sanovat. Muudan englannin parlamentin jäsen on käsitellyt tätä asiaa laajassa haastattelussa ja tulee seuraaviin loppuponsiin: 1) passi ei saa maksaa enempää kuin 2 sh. ja 6 penceä (noin 25 mk.), 2) passin tulee olla voimassa vähintäin 5 vuotta, 3) passin antakoon poliisi tai joku muu paikallinen viranomainen, ja 4) viisumeja ei ole vaadittava muilta kuin vihollisvaltojen alamaisilta.
Nythän on matkailun aika ovella, ja senvuoksi moni par'aikaa hikoilee passien ja viisumien kanssa. Ulkomaanpassin hankkiminen useampia valtioita käsittävää matkaa varten on tosiaankin käynyt siksi monimutkaiseksi, ettei siihen pysty muut kuin toimistojen ammattimiehet. Ja ei sillä hyvä, että täytyy hankkia passi ulkomaanmatkaa varten, kotimaassakaan ei joka paikkaan ilman passia pääse.
Viisumipaikkoja on jo paljon poistettu, ja toivottavaa tosiaankin olisi, että ne saataisiin kokonaan häviämään. Tällä olisi jo hyvin paljon voitettu, sillä unelma kansainvälisestä passista tuskin lienee toteutettavissa. Tosin voidaan tavallisessa kirjeessä minkä maan postimerkillä tahansa siirtää ulkomaille kuinka vallankumouksellisia ajatuksia hyvänsä, mutta passeista ei vielä ole tullut yhtä mahtavaa tekijää kuin postimerkistä, niin että sen avulla voisi siirtää itsensä mihin haluaa. Hyvin hullunkurisia ovat läpikulkuviisumit. Kun passit kuitenkin rajalla tarkastetaan, ja voidaan siis kontrolloida, että asianomainen tosiaankin jatkaa matkaansa, niin eipä luulisi erikoista viisumia tarvittavan sitä varten, että joku siirtyy toisen maan yli toiseen maahan.
Eivät ne passit myöskään mitään helppohintaisia papereita ole. Passi voi maksaa suunnilleen saman kuin parin kolmen päivän oleskelu siinä maassa, jonne aikoo matkustaa, ja enemmänkin. Hyvä olisi siis, jos passien hinnat jollain tavalla kansainvälisesti rajoitettaisiin, niin että tosiaankin olisi olemassa niille kohtuullinen yleishinta.
Kun joku vuosikymmen on vierähtänyt, niin voidaan toivottavasti ulkomaan passi hankkia seuraavalla yksinkertaisella tavalla. Isontalon isäntä on päättänyt pistäytyä Berliinissä, Roomassa, Pariisissa, Madridissa j.n.e. Hän astelee siis maapoliisi Komulaisen luo ja sanoo, että minä aion tehdä ulkomaanmatkan, kirjoitappas Komulainen minulle passi. Komulainen ottaa esille lomakkeen, johon kirjoitetaan pari kolme riviä, sen jälkeen "Jussi Komulainen" ja lopuksi siihen lyödään sinetti. Tämän jälkeen kirjoittaa Antti Isotalo kahteen paikkaan nimensä, painaa peukalonsa värityynyyn ja lyö kahteen paikkaan peukalollaan sinettinsä. Lopuksi ottaa Isotalo taskustaan 25 mk. ja saa passinsa.
Hänelle on koko maailma avoinna. Jos hänen päähänsä pälkähtää Madridin sijasta matkustaa Lissaboniin ja Pariisin sijasta Bukarestiin, niin hänen ei tarvitse aukaista ainoankaan konsulaatin tai lähetystön ovea. Hän ostaa vain tiketin ja astuu junaan. Ja juna vie.
Sanotaan, että nykyaika on hyvin edistynyt, mutta huomatkaa, minkälaisia ihmeitä tulevaisuus voi meille näyttää ehkä jo 10 vuoden päästä.