← Table of contents
Vanhaa viinaa uudessa leilissä

KEKSIJÄT HOI!

Reading edition

Paljon keksitään joka hetki, mutta paljon on vielä keksimättä. Emme puhu tällä kertaa housunnapista, joka ei irtaannu, emmekä kauluksennapista, joka ei huku, sillä nämä molemmat ovat saavuttamattomia, vaan esitämme keksijöittemme mietittäväksi erään asian, jonka ratkaiseminen tekee hänestä heti miljoonien omistajan.

Joka syksy uudistuu ikkunoiden irroittamis-, puhdistamis-, ja liimaamisprosessi.

Entisaikoina, jolloin esim. Helsingissä ikkunat olivat lähempänä maanpintaa kuin nykyään ja jolloin ikkunan kehyksiin käytettiin parempaa puuta, ei ulkoikkunoiden peseminen ollut niin hengenvaarallinen toimitus kuin se tätä nykyä on. Puhumattakaan siitä, että keikkuminen taivaan ja maan välillä ei ole erittäin miellyttävää eikä edes esteettistä tai terveellistä. Voi se näet olla suorastaan hengenvaarallistakin, sillä nykyiset ikkunanpuitteet voivat aivan hyvin kaikkineen irtaantua. Ihmetellä täytyy, ettei ikkunan pesussa ole tapahtunut useampia tapaturmia.

Eräs kokolailla yksinkertainen keino olisi järjestää ikkunat sisäänpäin aukeneviksi, mutta tälläkin on hankaluutensa, sillä ikkunaa ei tällöin saataisi aivan täysin auki ja sitäpaitsi kävisi pulman ratkaisu täten aivan liian yksinkertaiseksi. Ei tarvittaisi mitään erikoista ikkunainpesijäammattikuntaa, jollainen Helsinkiin jo on syntynyt ja joka pitkien tikapuiden ja köysitikkaiden avulla, ellei roikkumalla onnistu, huikeasta maksusta ottaa pyyhkiäkseen ulkoikkunat. Sitäpaitsi ei tälläkään tavalla päästäisi ikkunoiden tukkimisesta, liimaamisesta ja entisten ikkunapaperien irroittamisesta.

Ehkä olisi ajateltavissa mahdollisuus, että ikkunassa olisi kaksinkertainen ruutu, niinkuin rautateillä, ja että koko ikkuna kerrallaan voitaisiin ottaa pois. Tällä tavalla päästäisiin ainakin osasta monitöistä liimaus- ja ikkunantukkimis- ja pesemistehtävää.

Parisissa on useissa taloissa joka kerroksella oma parvekkeensa, joka jatkuvasti kiertää koko kerroksen. Ikkunan pesijä kävelee yksinkertaisesti ikkunalta ikkunalle ja pesee sen kerta kaikkiaan puhtaaksi. Ikkuna, joka on talveksi suljettu, pysyy suljettuna, ja toista taas, jota ei esim. tuulettamisen vuoksi tarvitse avata, ei avata milloinkaan, ellei se satu särkymään ja korjaus käy tarpeelliseksi.

Myös tällaisten parvekkeiden rakentamisella on se vika, että ikkunoiden peseminen käy liian yksinkertaiseksi ja toimitus menettää mielenkiintonsa.

Voitaisiin myös ajatella sitä menettelytapaa, että ruutuja ei tavalliseen tapaan kitattaisi kehyksiinsä, vaan jokainen ruutu asetettaisiin irroitettavaksi. Tällä tavalla voitaisiin siis jokainen ruutu nyppiä erikseen irti, pestä, panna paikalleen ja erilaisilla keinoilla, esim. sulatetun lyijyn tai naulojen ja erinäisten kumilistojen avulla uudestaan kiinnittää paikalleen. Tällä tavalla tehtävä mielestämme saavuttaisi toivottavan laajuuden. Jos ruudut tehdään tarpeeksi pieniksi, esim. 600 ruutua kuhunkin ikkunaan, niin alkaa tehtävä jo käydä sangen mielenkiintoiseksi. Se rupeaa muistuttamaan ristisana-arvoitusta, varsinkin, jos ruudut ovat epäsäännöllisesti erikokoisia ja vielä erikokoiset sisä- ja ulkoakkunassa. Tällä tavalla voidaan helposti saada kulumaan pari päivää ja ehkä enemmänkin, ennenkuin kullekin ruudulle on löydetty paikkansa. Huoneustossa, jossa on kolmekin ikkunaa, voidaan ikkunoiden paikalleen asettamista suorittaa jatkuvasti läpi vuoden, sillä niin pian kuin viimeinen ikkuna on saatu paikoilleen, ovat muut ikkunat jo käyneet siksi pölyisiksi, että toimitus voidaan alkaa toisesta päästä.

Niinkuin jo alussa sanoimme, emme väitä ratkaisseemme tätä ongelmaa. Olemme vain tahtoneet keksijöillemme antaa jonkunlaisen alustuksen, sillä olemme sangen paljon viime päivinä ajatelleet tätä asiaa ja toivomme, että heillä olisi jotain hyötyä siitä, mitä edellä olemme sanoneet.

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings