ONNEN AVAIN.

Vaikka vihkipallilla onkin annettava niin tiukkoja lupauksia, että kerrotaan erään lontoolaisen ylkämiehen kolme kertaa perätysten pyörtyneen vihkiäisissään, mistä ei kuitenkaan ollut apua, sillä toimitus suoritettiin siitä huolimatta loppuun, niin tällaisista sitovista lupauksista huolimatta löytyy kuitenkin sekä meillä että muualla onnettomia avioliittoja.

Huomaamme siis selvästi, että vihkipallilla annetut lupaukset eivät riitä, vaan on niitä tehostettava aivan kuin meillä kieltolakia, ja Amerikassa onkin tullut tavaksi, että ennen vihkimistä tehdään laillisesti pätevä sopimus, joka m.m. sisältää seuraavat kohdat:

1) Kumpikin aviopuolisoista sitoutuu tulemaan kotiin viimeistään klo 11 illalla. Myöhempään poissaoloon on saatava toisen asianosaisen suostumus.

2) Mies sitoutuu esittelemään vaimolleen kaikki naiset, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin.

3) Mies sitoutuu aina pitämään sormukset sormessaan.

4) Kaikki valheet, myös hätävalheet, ovat ankarasti kielletyt.

5) Kumpikaan ei saa nauttia väkijuomia ilman toisen suostumusta.

6) Aviopuolisot sitoutuvat joka vuosi olemaan erossa toisistaan yhden kuukauden.

Olemme julkaisseet ylläolevan sopimuksen, joka on, niin kuin jo mainittiin, laadittava ennen vihkimistä ollakseen laillisesti pätevä. Siitä saamme mallia mekin, vaikkei sitä sanasta sanaan tarvitse noudattaa.

Mitä esim. kohtaan 5) tulee, niin on meillä voimassa monin kerroin tehostettu kieltolaki, joten se on aiheeton. Aivan yhtä hyvin voitaisiin vaatia, että aviopuolisot sitoutuisivat olemaan varastamatta, olemaan sytyttämättä murhapolttoja ja siis yleensä pidättymään kaikenlaisista törkeistä rikoksista. Tämän 5) kohdan sijaan ehdottaisimme siis ainoastaan sen, että kumpikin aviopuoliso sitoutuu noudattamaan Suomen lakeja ja kaikessa tottelemaan kansaneduskuntaa.

Kohtaan 2) tahtoisimme lisätä, että myöskin vaimo velvoitettaisiin erinäisissä tapauksissa, ja jos hän suvaitsee, esittelemään miehelleen miespuoliset tuttavansa. Mutta älköön tätä tehtäkö siinä tapauksessa, että mies ei syystä tai toisesta halua tulla näille esitellyksi. Erinäisissä tapauksissa voi tällainen esittely olla aviomiehen ruumiilliselle hyvinvoinnille vaarallinen.

Myönnämme, että sormuksen pitäminen liivintaskussa on erittäin ruma tapa. Tosin naiset harvemmin ottavat sormuksensa sormesta kuin miehet, m.m. siitä syystä, että heillä ei ole liivintaskua, mutta mielellämme kuitenkin tasapuolisesti velvottaisimme myös naisen pitämään kihlakahleensa sormessaan.

Kohdan 4) suhteen olemme hieman epäilevällä kannalla varsinkin mitä n.s. hätävalheisiin tulee. Oikein asetettu hätävalhe voi saada aikaan paljon hyvää, ja rohkenemme väittää, että monta kertaa paikalleen heitetyllä hätävalheella on pelastettu lukemattomien ihmisten aviollinen onni. Toiselta puolen on kohta 4) moraalisesti siksi täysipainoinen, että sitä vastaan on vaikea tehdä päteviä muistutuksia. Tästä syystä ehdottaisimme, siihen nähden, että kohta 4) samoin kuin kohta 5) sisältävät aivan selvän moraalisen vaatimuksen, jonka noudattaminen on itsestään selvä, että kohta 4) tarpeettomana poispyyhittäisiin. Myönnämme, että teemme tämän ehdotuksen suurella epäilyksellä.

Mitä kohtaan 6) tulee, niin sen johdosta tahtoisimme myös asettua hieman epäilevälle kannalle. Sellaisenaan voimme kyllä hyväksyä siinä esiintyvän periaatteen, nim. kummankin aviopuolison persoonallisen yksilöllisyyden säilyttämisen, mutta meidän on huomattava, että aikaa myöten on avioliitossa otettava myös huomioon lapset. Jos esim. perheenisä täksi yhdeksi kuukaudeksi vetäytyy johonkin rauhalliseen lepokotiin ja jättää perheenemännän hoitamaan parkuvaa lapsilaumaa, niin tuntuu meistä siltä, että tämä kuukauden yksinäisyys ei ole tasapuolisesti jaettu. Sama on tietysti asian laita, jos perheenemäntä esim. matkustaa Parisiin kehittämään soitannollisia lahjojansa ja jättää miehensä kotiin lasten valvojaksi. Ehdottaisimme siis tähän kohtaan lisättäväksi, että kumpikin olkoon tänä erokuukautena velvollinen vuorolleen jäämään kotiin, sillä ylimalkaan otaksumme perheen asioiden menevän rempalleen, jos molemmat aviopuolisot yht'aikaa jättävät kodin.

Niinkuin näkyy, voidaan ylläolevaa sopimusmallia vastaan tehdä sangen painavia muistutuksia, mutta mielestämme se sittenkin oikein käytettynä on onnen avain, ja senvuoksi lausumme toivomuksen, että tämäntapaisten sopimusten laatiminen käytäntöön meilläkin.