TERVEISET MAALTA.

Oppikoulut ovat päästäneet oppilaansa ja opettajansa kesälaitumelle. Kesäleskien aika ei ole vielä aivan täysin alkanut, vaikka tätäkin ammattikuntaa jo näkee kaupungin kahviloissa ja ruokapaikoissa. Heidän aviopuolisonsa ovat poistuneet mukavista kaupunkiasunnoista, joissa on vesijohtonsa, kaasunsa ja sähkövalonsa, johonkin hataraan maalaismökkiin, ja kesäleski itse odottelee koko viikon lauantai-iltapäivää, jolloin hän pääsee pölyisestä kaupungista viettämään sunnuntaita kesäisen luonnon vehreydessä. Sitäkin väitetään, että aviomiehet suuresti nauttivat kesäleskeydestä, mutta tämä tuskin pitää paikkaansa. On tietysti niitäkin, jotka etsivät itsellensä liiankin iloista seuraa, mutta huonosti näille miekkosille tavallisesti käy, sillä heidän edesottamisiaan seuraavat paitsi omaatuntoa, monet argus-silmät.

Mutta jätämme tällä kertaa kesälesket ja seuraamme niitä onnellisia, jotka ovat päässeet maalle Suomen luontoon kesäänsä viettämään. Kun kaikki tavaranassakat on koottu kesäasunnon suurimpaan huoneeseen, todetaan ensin, mitä on unohtunut. Tavallisesti unohtuu jotain tuiki tärkeätä, esim. välttämättömiä talouskaluja, vaatekappaleita j.n.e. Sen jälkeen todetaan, mitä matkalla on särkynyt tai hävinnyt. Osa lasi- ja porsliinitavaroita kaivetaan pakkauksestaan sirpaleina ja sitäpaitsi todetaan, että bentsiinipullo on vuotanut sokeriin ja tenttupullo sekahedelmiin, että leipäkori on matkalla kastunut, ollen siihen jollain ihmeellisellä tavalla vuotanut ties mitä nestemäistä ainetta. Osa liinavaatteista on liinavaatelaatikon hajaantuessa hankaantunut kärrynpyörään j.n.e.

Sitten kuin syylliset ja syyttömät ovat saaneet tuomionsa, aletaan asettua. Esineet asetetaan kaappeihinsa, jolloin vielä huomataan, että se ja se kauppaliike, jolta jotain tavaraa jo aikoja sitten oli tilattu, on jättänyt tavarat lähettämättä, ja juuri sellaiset tavarat, joita olisi tarvittu heti ensi päivinä. Havaitaan myös, että tilattujen esineiden ja tavaroiden sijalle on osaksi saatu jotain aivan toista, mutta mieli on jo siksi turtunut, etteivät tällaiset pettymykset enää mitään merkitse.

Pian alkaa myös tuntua, että maalla on kylmempi kuin Helsingissä. Pienokaiset alkavat valitella vilua ja itse äitikin huomaa kylmän oudosti puistattavan. Teevehkeet on kuitenkin saatu esille, ja niin päätetään keittää lämmittävä tropiikin juoma. Palvelijatar lähtee noutamaan halkovajasta halkoja ja teetä keittämään, ja tällä aikaa purkaa perheen emäntä yhä edelleen tavaroita lasten auttaessa.

Aika kuluu ja odotettua teekupposta ei kuulu. Lopulta pistäytyy emäntä keittiöön, ja siellä kohtaa häntä surkea näky. Takan ääressä nähdään talon uusi palvelijatar naama noesta mustana ja silmät tulen puhaltamisesta päässä killillään. Saadaan kuulla, että puut ovat aivan märkiä, ja että hellaan on mahdoton saada tulta.

Talon emäntä päättää itse ryhtyä toimeen. Hän asettaa halot uudelleen pesään, panee joukkoon sytyttämänsä tuohipalan, ja hetken perästä leimahtaa ilmoille iloinen tuli.

Eihän näitä halkoja mikään vaivaa, sanoo rouva, mutta Fiina ei vain näytä osaavan sytyttää tulta hellaan.

Mutta ilo on ennenaikainen. Sillä pian sihisevät ja puhisevat taas puut, ja tuli takassa on sammunut.

Ei auta muu kuin työntää pesään pakkilaatikon kansia, lastuvilloja, sanomalehtipaperia y.m., ja lopulta saadaan teevesi kuumaksi ja kiehautetaanpa vielä kananmuniakin.

Sen jälkeen kootaan perhe ensimäiselle kesäaterialle.

Mutta missä on Pikku-Matias?

Juostaan rantaan toteamaan, että Pikku-Matiasta ei näy vedessä, kurkistetaan kaikki ulkohuoneet, vilkaistaan torpan vinnille, ja lopuksi huutaa viisiääninen kuoro sen kuin keuhkoista lähtee: Matiaas, Matiias, Maatias!!!

Lopulta kuuluu joltain suunnalta heikkoa ääntä.

Kaikki syöksyvät ja löydetään kuin löydetäänkin Matias aidan raosta.

Hän oli päättänyt lähteä jaloittelemaan, nähnyt naapurin vasikan ja yrittänyt paeta aidan läpi, mutta osaksi rako oli liika pieni ja osaksi oli vankka oksa sekaantunut Matiaksen vaatteisiin. Hän oli joutunut ansaan ja huutanut äänensä käheäksi. Ja kaikki luontokappaleet olivat ryhtyneet häntä pilkkaamaan, muurahaiset kontanneet pitkin hänen selkäänsä ja harakka aidan seipäästä nauranut hänelle vasten naamaa. Pakomatkallaan oli Matias sitäpaitsi aikalailla ryvettänyt hienot kesätamineensa. Baskilaislakkia ei löytynyt mistään.

Riemukulussa saatetaan Matias kotia. Enkelin kärsivällisyydellä alkaa äiti poimia muurahaisia ja muita hyönteisiä hänen punehtuneelta iholtaan.

Lopuksi nautitaan jäähtynyt tee ja jäähtyneet kananmunat, ja valoisan kesäyön alkaessa näemme maalle muuttaneen perheen hytisevän hallaisen kesäyön kourissa kylmällä, olkisella vuoteellaan.

Kesän ilot ovat alkaneet.