NE AUTOT, NE AUTOT!

Autojen lukumäärä pääkaupungissamme lisääntyy, ja yhä vaarallisemmaksi käy täällä jalankulkijan olo. Ei edes katukäytävällä enään saa olla rauhassa, vaan voivat autolla ajavat hurjimukset syöksyä katukäytävällä rauhallisesti kävelevän seurueen kimppuun, ja kun yliajo on suoritettu niin, että neljä henkeä on saanut vammoja ja yksi on ajettu kuoliaaksi, niin jatkaa auto matkaansa välittämättä onnettomien avunhuudoista. Kun sitten autonkuljettaja onnistutaan pidättämään, niin tavataan hänet vahvasti päihdyksissä. Näin tapahtuu kieltolakimaassa, jotavastoin sellaisessa paikassa kuin esim. Parisissa, jossa väkijuomia saa joka talosta, ja jossa m.m. on erikoisia autonkuljettajaravintoloita, joissa autonkuljettajat ja autoilijat joutoaikoinaan istuvat viinisarkkojensa ääressä, ei humalaista miestä autoa ohjaamassa nähdä. Mutta tunnettu asiahan on, että pirtua ei paljon tarvitse veteen sekottaa ja raakana nauttia, ennenkuin ihminen on käkenä niin, että näkee kaksi tietä edessään, minne vain katseensa kääntää. Jos mainittu autonkuljettaja olisi elänyt jossain märässä maassa, olisi hän paiskannut naamaansa pari olutpuolikasta ja voileivän, ja onnettomuus olisi jäänyt tapahtumatta. Märissä maissa nautitaan nim. sellaisia väkijuomia, jotka ovat nimenomaan juotaviksi valmistettuja eivätkä ole tehdyt lattioiden puunaamista tai maalilakan valmistamista varten. Sitäpaitsi nautitaan ne vähitellen, sillä julkisessa trahtöörissä istuessa ei niiden tyhjentämiseen ole sellaista kiirettä kuin kieltolakimaassa, jossa asianomainen saa juomansa hotkaista jossain porttikäytävässä. Sitäpaitsi voidaan myös saada ruokaa ja ruuan yhteydessä nautittuna ovat nämä juomat paljon vähemmän päihdyttäviä kuin jos ne tulevat tyhjään vatsaan.

Kun olimme tämän kirjoittaneet ja aukaisimme tämänpäiväisen lehden, niin huomasimme toisen auto-onnettomuuden. Kulosaarella ajetaan leveällä tiellä yksinäisen jalankulkijan yli. Autoa ohjaa eräs nainen. Kenties on tämä urheilijatarkin livistänyt tiehensä, koska ei ole mainittu, että hänet olisi saatu kiinni. Hyvin lähellä on vielä, että on kysymyksessä omaa autoa ajava ja siis hienostoon ja varakkaisiin piireihin kuuluva arvotar, sillä kansannaisten keskuudessa on autonohjaamistaito sangen harvinainen. Muistamme erään toisen tapauksen, jossa samantapainen hieno arvotar ajoi raajarikoksi erään köyhän pikkupojan Söörnäisissä ja luonnollisesti livisti tiehensä.

Ei ole tarkoituksemme ruveta tässä luettelemaan esimerkkejä hurjasta autonajosta, mutta ennätyksen tällä alalla voimme kuitenkin kertoa. Helsingin ulkopuolella työskenteli kaukana tienvarresta pari vanhahkoa naisihmistä perunanotossa. Tällöin lennätti auto huimaavaa vauhtia heidän päälleen ja onnistui ajamaan toisen kuoliaaksi. Sanoimme onnistui, sillä perunamaa oli sangen laaja, monta tynnyrinalaa, joten mahdollisuudet ajaa syrjään olivat sangen suuret.

On tosiaankin niin, että jalankulkijan täytyy pitää jokaista autoa ja jokaista moottoriajoneuvoa vihollisenaan, joka aina vaanii hänen henkeänsä. Kun siis leveällä tielläkin näette kaukaa näköpiirissänne auton ilmaantuvan, niin paetkaa. Jos tienvarressa sattuu olemaan jotain rakennuksia, tai joku suuri kivi tai kuoppa, niin vetäytykää näiden taakse. Paras on samalla kertaa heittäytyä vatsalleen maata, sillä esim. moottorin räjähtäessä sinkoilevat auton murskaantuneet osat ilmaan aivan samalla tavalla kuin granaatin sirpaleet, joten niitä ei pyöri pitkin maata. Turvallisinta on kuitenkin pysyä hautausmaan kiviaidan tai suomalaisen kivinavetan graniittiseinän takana. Maaseudulla on siis aina mahdollisuutta paeta näitä nykyajan hirviöitä. Mutta kaupungissa on asianlaita toinen, siellä on vaikea välttää kohtaloaan. Hyvä olisi, jos jalankulkijoille sijoitettaisiin kävelykäytävät talojen katoille ja yli katujen johdettaisiin sillat. Täältä olisi sitten hauska katsella korkeudestaan, kuinka maanpintaa matelevat autoilijat luovat epätoivoisia katseita tuonne yläilmoihin. Mutta sinne he eivät voi päästä, elleivät varusta autojaan siivillä.