AMERIKKALAISTA.

Kaikilla meillä on se käsitys, että amerikalainen se vasta on haka. Eihän suomalainen työmies missään kestä järkiperäisesti kasvatetun amerikalaisen työläisen rinnalla ja otti millä alalla työskentelevän amerikalaisen tahansa, niin tietää jo koulupoika, ettei täältä Europasta yleensä löydy hänen vertaistansa. Mutta on sitä sentään dollarinkin maassa miehenvetelyksiä, joiden vertaisia vanhasta Europasta saa hakea, ja sellainen on seuraavan tosikertomuksen sankari.

Kaunis miss Evelyn kasvoi vanhempiensa kodissa Broadwayn varrella "kuin kukka kaunis, ihana, vihreellä nurmella". Kunnes mr. Bromton ilmestyi paikalle ja alkoi kuiskailla hänen korviinsa ihania sanoja ja lähettää hänelle kukkavihkoja, timanttisormuksia, autoja ja huvialuksia y.m. hyvää. Ja niin tapahtui, että miss Evelynistä kirkollisen vihkimisen voimalla eräänä kauniina perjantaipäivänä tuli mrs Bromton.

Ja niinkuin yleinen tapa on, niin päätti tämäkin pariskunta lähteä häämatkalle. Tilattiin siis loistohytit Cunardlinjan "Scythia"-nimiselle laivalle ja tätien, setien, serkkujen ja ystävien saatellessa ja kukkia ja riisiryynejä heitellessä astui nuori pari laivaan. Nuori rouva painui pukeutumishuoneeseensa, sillä hän oli saanut tai ainakin luuli saaneensa nokihiutaleen nenänsä päähän.

Mutta mr Bromton jäi kannelle ja alkoi silmäillä vilkasta elämää satamassa. Tuttavat olivat jo lähteneet, mutta äkkiä hän huomasi laiturilla erään hyvin tunnetun henkilön. Tämän henkilön havaitessaan muisti mr. Bromton, ettei hänellä ollut laivassa mukanaan ensinkään "Moonshinea". Hän kiiruhti siis alas laivalta ja antautui keskusteluihin, jonka jälkeen molemmat asiakkaat poistuivat erääseen lähellä satamaa olevaan rakennukseen.

Nuori rouva oli suorittanut pukeutumisensa ja siirtynyt laivan kannelle, jossa hän katseli mielenkiinnolla, kuinka laivaa irroitettiin laiturista ja kuinka kääpiömäiset hinaajat vetivät tuota valtameren jättiläistä sataman suulle, jossa sen valtavat koneet alkoivat iskeä ja alus omin voimin halkoa aaltoja. Mutta vähitellen olisi hän halunnut myöskin mr. Bromtonin seuraa ja painui siis tupakkahyttiin, jossa luuli miehensä olevan. Mutta miestä ei ollut tupakkahytissä eikä koko laivassa.

Hän oli maistanut "Moonshineansa", tietääkseen, mitä lajia hän ottaisi matkaevääkseen ja niin hän oli jäänyt laivasta.

Kun tämä asia selvisi nuorelle rouvalle, niin pantiin langaton lennätin käyntiin ja pian päästiin asiasta selville. "Scythian" tuli pysähtyä Bostonissa ennenkuin se kääntäisi keulansa Atlannille ja nuori aviomies ennättäisi sinne kyllä, kun kiiruhtaisi ensimmäiseen pikajunaan.

Bostonissa astui nuori rouva laivankannelle ja etsi miestänsä. Paljon ja hyvännäköisiä miehiä siellä Bostonin laiturilla kävelikin, mutta "noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä."

Niin sai siis nuori rouva lähteä Bostonista ilman miestään. Selvä on, että langaton pantiin uudestaan lyömään ja tällöin todettiin, että mies oli myöhästynyt junasta. Hän oli kuitenkin sähköttänyt Bostoniin huvipurtensa ja aikoi kiidättää sillä 40 solmun nopeudella "Scythian" perästä. Nuori rouva lohdutti itseänsä niin hyvin kuin taisi ja päivän päästä näkyivät upean huvipurren savut tyynellä taivaan rannalla ja pian oli Bromtonin huvipursi "Scythian" rinnalla.

Mutta kun asiaa tarkemmin tutkittiin, niin selvisi pian, että mr. Bromtonia ei huvipurressa ollut. Hänen oli täytynyt vähän ennen lähtöä pujahtaa maihin ostamaan erinäisiä pikkuesineitä ja oli hän täten muiden huomaamatta jäänyt laivasta.

Samalla saapui myös langaton sähkösanoma, jossa mr Bromton ilmoitti vuokranneensa höyrylaivan ja kiitävänsä jälestä. Hän luuli ennättävänsä Englantiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin rouvansa.

Tämän jännittävän seikkailun viimeinen näytös tapahtui Savoy-hotellissa Lontoossa. Mr Bromton on saapunut Englantiin pari päivää myöhemmin kuin hänen rouvansa ja naputtaa rouvansa hotellihuoneuston ovea. Hänet käsketään astumaan sisään.

Turkkilaisella sohvalla istuu rouva selkä päin tulijaa mutta rouvan vyötäröiden ympäri oli kierretty erään toisen misterin, lähemmin tarkastaessa mr Rivertonin käsivarsi.

Nuori rouva käänsi katseensa mr Bromtoniin ja ilmoitti, että hän viimeisenä kahtena viikkona on oppinut tuntemaan miehensä paremmin kuin edellisinä kahtena vuotena. Mutta kaikkein paras tuttavuus, mikä häntä maailmassa oli kohdannut, oli kuitenkin mr Riverton, jonka kanssa hän nyttemmin oli päättänyt mennä naimisiin. Erojutun oli hän jättänyt asianajaja Jonesin haltuun New Yorkissa.

"Se on tarpeetonta", sanoi mr Bromton, "en aio riidellä tästä asiasta. Suostun puolestani sovinnolla eroon."

Niinkuin näkyy, niin ovat Amerikassa sekä miehet että naiset hieman erilaisia kuin Europassa. He ovat nim. amerikalaisia.