KOULURETKEILYT.
Reading edition
Uusimpien nykyajan keksintöjen joukossa on n.s. kouluretkeilyillä huomattava asema. Jo maaliskuun alkupäivinä ilmoitetaan oppilaille, että heillä on tilaisuus ottaa osaa Tukholmaan, Osloon ja Köpenhaminaan tehtävään retkeilyyn, jommoinen maksaa ainoastaan Smk. 1,250:- hengeltä, jossa summassa kaikki mahdolliset alennukset on otettu huomioon, jotapaitsi laivassa voidaan saada ravitseva aamiainen Smk:lla 5:-.
Kun siis herrasväki Tuppuran kaksoistyttäret ja näitä vuotta nuorempi poika eräänä aurinkoisena maaliskuun päivänä saapuivat koulusta kotiin, niin ei heidän isänsä, kamreeri Tuppura, voinut aavistaa, että tästä päivästä olisi tuleva kohtalokas merkkipäivä herrasväki Tuppuran elämässä.
Ensimmäisenä saapui kotiin lyseolainen Kaaleb Tuppura, joka piti isälleen ensin lyhyen esityksen niistä loistavista matematiikan, saksan, englannin y.m. kokeista, jotka hän viime aikoina oli suorittanut, jonka jälkeen hän suoraan ja avomielisesti esitti kaikki kouluretkeilyä koskevat seikat sekä kysyi senjälkeen:
— Kiltti isä! Voinko minä saada 1,250 markkaa sitä retkeilyä varten?
Johon kamreeri Tuppura vastasi seuraavasti:
— Et.
Tämän jälkeen saapuivat paikalle herrasväki Tuppuran molemmat tyttäret Saara ja Deboora, lankesivat isänsä kaulaan ja selittivät, että he aivan hyvin tänä kesänä voivat käydä entisissä, vanhoissa kesäkapoissaan, jotapaitsi hattujen muodit tällä kertaa ovat siksi mitättömässä määrässä muuttuneet, että he aivan hyvin voivat käyttää viimekeväisiä hattujaan, jotapaitsi ne kengät, jotka viime keväänä ostettiin, olivat lujuutensa puolesta ihmeteokset, joten he vielä tänä kesänä aivan hyvin voivat niitä käyttää.
Heidän vielä näin puhuessansa oli myös rouva Tuppura saapunut huoneeseen, jonka jälkeen herra Tuppura kolmen naisen käsien hyväilemänä tunsi kokoavansa maasta kuni höyhen, ja hänelle selitettiin, että Saaralla ja Debooralla oli harvinainen tilaisuus lähetä sivistyksen huippuja ottamalla osaa Tukholmaan, Köpenhaminaan ja Osloon tehtävään kouluretkeilyyn, joka maksaa tuon mitättömän summan Smk. 1,250:- hengeltä, joka ja enemmänkin säästyy siinä, että Saara ja Deboora eivät tarvitse mitään uusia kesä- eikä syys- eikä talvitamineita. Jonka jälkeen kolme ääntä asetti kamreeri Tuppuran vastattavaksi kysymyksen:
— Rakas, pieni, kiltti isäkulta! Pääsevätkö Saara- ja Deboora-tytöt kesäretkeilylle?
Johon kamreeri Tuppura, kooten viimeiset voimansa, vastasi seuraavasti:
— Eivät!
* * * * *
Hienotunteisuutemme ei salli meidän ryhtyä kuvaamaan niitä synkkiä ristiriitoja, jotka tämän jälkeen alkoivat raastaa kamreeri Tuppuran ennen niin sopusointuista perhettä. Kun perheenisä saapui kotiin, oli hän kuulevinaan joka nurkasta huokauksia ja tukahutettuja nyyhkytyksiä. Rouva Tappuran sydän, joka jo usein ennenkin oli kangerrellut, alkoi käydä epäsäännölliseksi. Kamfertin ja valeriaanan lemu täytti huoneet. Tyttäret olivat menettäneet ruokahalunsa ja lausuivat hiljaa kalvavia epäilyksiä tulevaisuudestaan, koska heidän oli aivan mahdotonta pystyä kilpailemaan sellaisten toverien rinnalla, jotka suorastaan sivistyskeskuksissa olivat saaneet nauttia tiedonpuun hedelmiä. Nuori herra Tuppura oli käynyt apaattiseksi. Hän ilmoitti, että hänet on kokonaan syrjäytetty toverien seurasta, jotka paraikaa suunnittelevat tulevan kouluretkeilyn yksityiskohtia, joten hän näkee edessään yksinäisen miehen synkän ja ilottoman tulevaisuuden, ilman seuraa, ilman kehittymismahdollisuuksia ja ilman elämäniloa.
* * * * *
Kun määräpäivä retkeilyn osanottomaksujen suorittamiseen tuli, oli kamreeri Tuppura nostanut pankista viimeiset säästönsä, Smk. 3,750:-, jotka hän oli koonnut tulevan vuoden veronmaksuja varten. Herrasväki Tuppuran perheessä vallitsee taas elämänilo.
* * * * *
Mutta pian vuotavat kyyneleet. Taas jäytävää epätoivoa. On käynyt selville, että herättäisi yleistä pahennusta, jos Saara ja Deboora muiden niin hyvin puettujen tovereidensa joukossa esiintyisivät vanhoissa, kuluneissa ja uloskasvaneissa puvuissaan. He eivät ainoastaan häpäisisi itseään ja Tuppuran perhettä, vaan myös koko sitä maata, jota he matkallaan huomattavissa sivistyskeskuksissa aikovat edustaa. Pyrkiihän Suomi juuri nyt tasa-arvoiseksi Skandinavian maiden kanssa. Nuorukaisen Kaaleb Tuppuran vaatteet ovat sitäpaitsi suorastaan terveydelle vaaralliset. Itämeren keväiset viimat läpäisevät ne kuin seulan ja sellaista palttoonluuskaa kuin se, jota Kaaleb aivan viime aikoihin on käyttänyt, ei Skandinavian maissa liene kellään.
* * * * *
Kamreeri Tuppura on vanhentunut. Hänen kaljunsa on laajentunut, hopeaa on entistä enemmän ilmestynyt hänen ohimoilleen, hänen vartensa on kumara ja hänen vaatteensa tuntuvat oudon väljiltä. Huhuillaan, että hänen asiansa olisivat vähän niin ja näin. Mutta se on parjausta. Hän tekee työtä, työtä. Hän suorittaa kaikkea, mistä vain maksetaan. Aamuisin hän purkaa laivanlasteja satamassa, iltaisin hän naputtelee kirjoituskonetta ja öisin hän mitättömästä maksusta korjailee eräiden tuttujen pedagogien oppilaiden laskuvihkoja.
* * * * *
Satamasta lähtee uljas valtamerihöyry. Sen kannella on kouluretkeilylle lähtevää kultaista nuorisoa. Siellä nähdään m.m. Saara ja Deboora uudenaikaisissa puvuissaan ja muotihatuissaan, siellä nähdään Kaaleb Tuppura hienossa urheilupuvussaan tennisrakettikoteloinen. Ja rannalla nähdään rouvineen kamreeri Tuppura hyvästelemässä lapsukaisiaan ja antamassa heille viimeisiä neuvojaan. Ja kun laiva irtautuu laiturista, kajautetaan laulu:
— Nyt riennämme pois me Suomesta j.n.e.