NAURISHUHDAN ISÄNNÄN KONEKAUPPA.

Maalla oleskellessamme on meillä tapana seurata korvenraatajan elämää. Meidän ei tarvitse kävellä asunnostamme kuin 2 km, ja silloin löydämme nykyaikaisen Saarijärven Paavon. Hänen nimensä sattuukin muuten olemaan Paavo, vaikkei hänen torpallaan ole sen parempaa nimeä kuin Naurishuhta. Hän aloitti nim. maanviljelyksensä tekemällä kotimäkeensä oikein ensiluokkaisen naurishuhdan, josta korjasi 10 hevoskuormaa nauriita. Sen jälkeen hän on raivannut kymmenisen tynnyrinalaa peltoa ja parikymmentä tynnyrinalaa suoniittyä sekä rakentanut itselleen asuinrakennukset, navetat, saunat, riihet y.m. ulkohuonerakennukset. Viime syksynä ja tänä keväänä hän sitäpaitsi teki pari km hyvää ajotietä, niin että hänen torppaansa pääsee kylätietä kaikilla nykyaikaisilla ajopeleillä.

Ja kun tie oli tullut valmiiksi, niin ei pitkää aikaa kestänyt, ennenkuin Naurishuhdan pihalle ajaa karahutti hyrysysy, josta astui tupaan 2 hienon hienoa herrasmiestä.

Mutta vaikka nämä herrasmiehet olivat ylen hienoja ja vaikka heidän naamaansa komistivat oikein kilpikonnanluiset kakkulat, niin he olivat kumpikin oikeita kansanmiehiä. He huomasivat nim. heti, että talosta puuttuu separaattori, Rex-kirnu, rivikylvökone ja niittokone. Ja sen jälkeen he ottivat kynän ja paperia ja todistivat päivänselvillä laskelmilla, että Naurishuhdan isäntä tähän asti oli vuodessa kärsinyt näiden hyödyllisten vehkeiden puutteessa noin 6000 markan tappion. Tämän jälkeen he tarjosivat isännälle oikein mahavyöllä varustetun sikaarin ja sanoivat, että tällaisia sikaareja sen isännän kannattaa polttaa niin pian kuin taloon on hankittu separaattori ja Rex-kirnu ja rivikylvökone ja niittokone. Mutta emännän hartioille he laskivat pehmeän villaisen vaatteen ja sanoivat, että naisväki nykyään käyttää aivan liian vähän villaista päänsä ja kaulansa ja hartioidensa ympärillä, sillä villainen on aina hyvä olemassa, se kun on melkein paras lääke hampaansärkyä ja leiniä vastaan.

Ja sitten nämä ihastuttavat vieraat ottivat selville, kuinka Naurishuhdan isäntä oli onnistunut järjestämään taloutensa. He saivat tietää, että talo oli tullut itsenäiseksi 2 vuotta sitten ja että lunastussumma oli kokonaan maksettu. Metsässä oli sitäpaitsi pystyssä tuhatkunta tukkipuuta ja navetassa 6 lehmän hännän huiske.

Ja molemmat miehet tulivat liikutetuiksi ja sanoivat, että he mielihyvällä näkevät, kuinka Naurishuhdan isännän edesottamiset ovat näin siunatut, ja huomauttivat, että oikeastaan myös polkupyörä ja ompelukone olisivat talossa tarpeelliset. Ainakin ompelukone tarvitaan tällaisessa talossa välttämättä.

Ja sen jälkeen he ottivat esille papereita ja selittivät, että he edustavat Kansainvälistä Koneliikettä, joka reklaamin vuoksi on päättänyt alle omien hintojensa sijoittaa kaikkialle Suomeen hyödyllisiä ja ensiluokkaisia koneita. Rahaa ei tarvitse ensinkään näyttää, ennenkuin koneet ovat saapuneet ja silloinkin on kuukausittain maksettava vain mitätön osamaksu, joten koneet aivan huomaamatta siirtyvät liikkeeltä ostajalle. Ja sitten tuotiin nähtäville valokuvia ja hintaluettelolta, heitätettiin emännällä kahvit ja ajelutettiin Naurishuhdan perhettä autolla aina kirkonkylälle asti.

Lopuksi sovittiin kaupoista. Polkupyörää ei isäntä ostanut, mutta separaattorin, Rex-kirnun, rivikylvökoneen, niittokoneen ja ompelukoneen hän katsoi tarvitsevansa.

Kun sitten tarpeelliset paperit olivat allekirjoitetut poistuivat vieraat kehoittaen isäntää ja emäntää Helsingissä käydessään pistäytymään heidän luonaan, jolloin heille näytettäisiin koko Helsingin kaupungin komeus.

Vieraat olivat puhuneet totta. Viikon päästä saapui ilmoitus, että asemalta voitiin noutaa 1 tonnia koneita. Vähän ajan perästä saapui myös kohtelias kirje, jossa ilmoitettiin, että ensimmäinen kuukausimaksu 2,200 mk, oli heti suoritettava, ja ellei sitä määräaikana suoriteta, niin muistutetaan kauppakirjan ehdoista, että loppuerä lankeaa yhdellä kertaa maksettavaksi, jotapaitsi tavarat menetetään myyjälle.

Kun siis Naurishuhdan isäntä saapui luoksemme tämän kirjeen ja paperiensa kanssa, niin hän oli kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella. Totesimme, että hän oli itse kirjoittanut nimensä sitoumukseen, ja neuvoimme häntä parhaansa mukaan sen täyttämään. Huomautimme muuten, että kun hän maksut on maksanut, vaikka ne joutuisivat laiminlyönnin vuoksi yhdellä kertaa maksettaviksi, niin kyllä hän varmasti saa tavarat pitää, mutta ihmettelimme samalla, mitä hän tällä koneiden paljoudella aikoi tehdä.

Hyvin pian osottautui sitäpaitsi, että koneiden hinta ei suinkaan ollut halpa, vaikkei niiden laatuun nähden ollut mitään erikoista muistuttamista. Mutta mistä rahat koneiden maksamiseen? Ei ollut muuta keinoa kuin lähteä hieromaan metsäkauppaa, ja sitä tietä nämä rahat saatiinkin, mutta laskettiin miten tahansa, niin huomattiin, että Naurishuhdan isäntä oli hävinnyt kaupassaan noin 3,000 mk.

Mutta ei siinä kyllin. Rivikylvökonetta hänen ei oikeastaan kannattanut pitää niin pienien siemenerien kylvöä varten, Rex-kirnu oli myös melkein tarpeeton kapine ja myöskin separaattorin tuottama hyöty jäi hyvin arvoitukselliseksi. Ompelukone oli myös aivan liian kallishintainen. Ainoa kone, josta voi olla tosihyötyä, oli niittokone.

Naurishuhdan isäntä pääsi sentään koko vähällä nykyaikaisista vähittäismaksukaupoista ja konehullutuksista. Hänen onnensa oli, että hänellä sattui olemaan metsää. Mutta ajateltakoon, että joku toinen huonommassa asemassa oleva olisi joutunut samaan nuottaan. Silloin häneltä olisi voinut mennä samalla kertaa sekä talopahanen että nuo kiiltävät koneet.

Ei niitä koneitakaan kaikissa oloissa kannata pitää, ja meidän mielestämme ei pienviljelijä tarvitse toistaiseksi muita koneita kuin niittokoneen. Muut koneet ovat hankittavat yhtiössä toisten tarvitsevien kanssa. Erikoisesti huomautamme, että ompelukone on kaikkein sopivimpia osuuskoneita, sillä se saa maata suurimman osan vuotta käyttämättä. Samoin on rivikylvökoneen laita, jota tarvitaan ainoastaan muutamina päivinä keväisin ja syksyisin. Separaattoria ja Rex-kirnua ei pienviljelijä mielestämme tarvitse.

Naurishuhdan isäntä muuten on uhannut myydä kaikki nämä koneet, jos vaan pääsee kaupoissa vähänkin omilleen. Hän toivoo löytävänsä toisen kaltaisensa jostain naapuripitäjästä, jolle hän voi nämä masiinat syöttää.