AINOASTAAN MIEHILLE.

Olemme kirjoittaneet tämän otsikon koska otaksumme, että naisetkin tämän juttumme lukevat. Ja se, mitä tässä on kirjoitettu, ei suinkaan ole sellaista, etteivät myöskin naiset voisi, jos heitä haluttaa, tähän perehtyä. Mutta niinkuin sanottu, niin ainoastaan miehille tämä kirjoitus on aiottu.

Sen jälkeen täytyy meidän siirtyä erääseen juhlapuheeseen, jonka meidän ystävämme maisteri Viinatsalo piti naisille v. 1868. Siihen aikaan puhuttiin akateemisissa piireissä vielä ruotsinkieltä ja alkoi hän puheensa sanoilla: kvinnan har funnits från äldsta tider eli suomeksi sanottuna: nainen on ollut olemassa aina Aatamin ajoista asti.

Viinatsalo alkoi puheensa aivan oikein, sillä aina kun johonkin asiaan ryhdytään, on otettava esille asian historiallinen puoli. Ja olemme siis aivan samaa mieltä maisteri Viinatsalon kanssa, että saamme siirtyä hyvin kauaksi harmaaseen muinaisuuteen ja siitä huolimatta emme tapaa sellaista historiallista hetkeä, jolloin ei naista olisi ollut olemassa.

Mutta miksi oikeastaan nainen on saanut päähänsä pukeutua hameisiin, on asia, jota ei kukaan kykene selvittämään aivan yhtä vähän kuin kukaan lienee yrittänyt selvittää sitä, minkävuoksi miehet pukeutuvat vastaavasti housuihin. Mutta sitävastoin olemme voineet aivan viime vuosina todeta, että hameet ovat melkein jo voitettu kanta. Ne ovat alkaneet jo kohota miltei aavistamattomiin korkeuksiin ja yhteen aikaan tuntui siltä kuin ne kokonaan häviäisivät käytännöstä.

Me olemme ennustaneet pitkien hameiden aikaa, mutta sitä ei ole ikävä kyllä tullut, vaan sitävastoin olemme huomanneet vähitellen jo siirryttävän siihen, että ne näyttävät kehittyvän siihen muotoon, ettei niistä voida sanoa, ovatko ne pitkiä vai lyhyitä, sillä takaapäin katsoen voi näyttää, että asianomainen on puettu hyvinkin pitkään hameeseen, mutta edestä katsoen on sangen vaikea tietää onko asianomaisella hametta nimeksikään vaiko vain silkkinauharusetti.

Mutta joka tapauksessa ne ruumiinosat, joilla asianomainen Evan tytär kävelee, ovat yhä edelleen sangen vaatimattomasti, lämpötilamme huomioon ottaen, puettavat. Olemme nim. tiedustelleet silkkisukkien hintoja ja niillä melkein jo saisi aivan kunnolliset lappalaiset säpikkäät. Me olemme aikoinamme seikkailleet myöskin Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja sattui meillä olemaan matkassamme silkkinenäliina, jota muudan Lapin emäntä siveli ja kysyi, että mihinkä tarkoitukseen oikeastaan tällaista vehjettä käytetään. Me ilmoitimme, että tämä on oikeastaan koristekapine, jolla joskus olemme niistäneet nenäämme, mutta samalla ilmoitimme, että meidän kotimaassamme eli n.s. Etelässä naiset pukeutuvat tällaisesta kankaasta tehtyihin vaatteisiin.

Jonka jälkeen tämä lappalaisakka sanoi meille, että mahtaa niitä raukkoja paleltaa, mutta viluisen näköinenhän te olette itsekin, ja mitä tuohon kangaskappaleeseen tulee, joka teillä on mukana, niin pienet ja huononlaiset kädethän teillä on, mutta kyllä niillä sentään pitäisi voida nenää niistää, ilman että siinä tarvitaan tuollaista kangaskappaletta.

No niin, niinkuin tavallisesti, niin olemme joutuneet asiasta sivuun näistä naisten muodeista puhuessamme, joutuneet kertomaan itsestämme, niinkuin on tavallista näissä pakinoissamme, mutta sittenkin olemme samaa mieltä kuin tämä lappalaiseukko, että naisillamme ei ole mitään syytä palelluttaa itseänsä, varsinkin kun heillä oli tilaisuus vetää villasukat jalkaansa, johon minun käsittääkseni Suomen nainen pystyy aivan yhtä hyvin pienillä käsillään kuin me ottamaan kiinni nenästämme, jonka liikkeen tämä lappalaiseukko piti niin luonnollisena.