TULOILMOITUSAIKOINA.

Kerran vuodessa hikoilee Suomen kansa tuloilmoitusten kimpussa. Se, jolla on vakinainen palkka, tietää hyvin tulonsa ja tietää ne myös verotuslautakunta, joka saa niistä useamman laatuisia "kontrolli-ilmoituksia". Jos siis esim. on verotettava toimittaja Kynänen, niin otetaan esille hänen viime vuonna antamansa tuloilmoitus ja huomataan, että hänen tulonsa ovat nousseet tuohon satumaiseen summaan 41,000 mk. 50 p, josta vakinaista palkkaa 36,000 mk. ja loput 5,000 mk. 50 p. sivutuloja. Tänä vuonna annettu tuloilmoitus osottaa vakinaista palkkaa ainoastaan 34,500 mk. ja sivutuloja 3,000 mk. eli yhteensä 37,500 mk.

Kiinnittämättömiä velkoja osottaa edellisen vuoden tuloilmoitus 12,000 mk. ja tämän vuoden tuloilmoitus 9,000 mk.

Haa, tuumaa Verotuslautakunta. Kuinka on mahdollista, että toimittaja Kynäsen tulot tältä vuodelta ovat vähentyneet, ja siitä huolimatta ovat myös hänen velkansa vähentyneet? Tässä täytyy olla joku ilmeinen koira haudattuna, sillä onko kuultu sellaista, että sanomalehdentoimittaja yleensä olisi vähentänyt velkojaan. Ja kuinka on mahdollista, ettei hänen esimiehensä ole, huomattuaan hänen säästäväisyytensä, korottanut hänen palkkaansa, vaan päinvastoin alentanut sitä, sillä hänellähän oli vakinaisia tuloja tänä vuonna 1,500 mk. vähemmän kuin viime vuonna.

Ja tämän jälkeen ottaa verotuslautakunta esille kynän ja paperia ja vaatii tulojen ilmoittamisvelvollisuudesta huhtikuun 9 p:nä 1919 annetun lain 6 §:ssä olevan säännöksen perusteella toimittaja Kynäseltä selvitystä asiasta.

Ja ilmoittaa toimittaja Kynänen, että hän on mainitun vuoden kuluessa ollut yhden kuukauden ajan sairaana, jolloin hänen oli pakko viransijaiselleen luovuttaa puolet palkastaan. Sairaana ollessaan ei hän myöskään voinut hankkia sivutuloja, joten hänen sivutulonsa jo tästäkin syystä ovat pienentyneet.

Sitäpaitsi on hänellä ollut onni saada 10,000 mk. suuruinen matka-apuraha, joka on verovapaa, mutta lankesi hänelle juuri samoihin aikoihin eräs 3,000 mk. suuruinen vekseli, johon asettaja, eräs upporikas liikemies, saatuaan kuulla matka-apurahasta, kieltäytyi merkitsemästä nimeään, joten hänen, toimittaja Kynäsen, täytyi lähteä opintomatkalleen ainoastaan 7,000 mk. taskussaan ja lunastaa ennen lähtöään mainittu vekseli. Osaltaan on myös opintomatka syynä siihen, että hänen sivutulonsa ovat pienentyneet. Hän ei myöskään tahdo salata sitä seikkaa, että hänet kruununkyydillä toimitettiin opintomatkalta takaisin, syystä, että häneltä rahat loppuivat kesken, mutta saapui hän matkaltaan vasta toissa päivänä, joten hän ei ole katsonut tarpeelliseksi merkitä tätä kruununkyytiä verotusilmoitukseen, ja pitää tätä menettelyään varsin oikeana jo senkin vuoksi, että tämä kruununkyyti häneltä kuluvan vuoden aikana ulosmittausteitse perittänee takaisin.

Mutta siirtykäämme senjälkeen liikemies Tuppuran huoneeseen ja katsokaamme, miten hän laati verotusilmoitustaan.

Verotuslautakunnalle osottamassaan kirjelmässä liikemies Tuppura huomauttaa, ettei hänen kirjanpitovelvollisena oikeastaan tarvitsisi jättää tuloilmoitustaan ennenkuin maaliskuun kuluessa, mutta katsoi hän samalla kuin hän lähettää tiedot niiden henkilöiden tuloista, jotka ovat häneltä nauttineet vakinaista palkkaa, myös voivansa tehdä oman tuloilmoituksensa. Ja ilmoittaa hän seuraavaa: Jo viime joulukuun alkupäivinä selvisi minulle, että asiani ponnistuksistani huolimatta olivat joutuneet siihen vaiheeseen, että minun ehdoton velvollisuuteni oli täkäläiselle Raastuvanoikeudelle jättää konkurssihakemus. Rehellisenä velallisena käännyin kuitenkin velkojieni puoleen ja ehdotin heille 30 %:n akordia. Kaikesta huolimatta ja vaikka konkurssipesäni loppuunmyynti ei mitenkään tule tuottamaan tätä määrää, eivät velkojani suostuneet akordiin, joten minun täytyi viime kuluneen joulukuun 30 p:nä täkäläiselle Raastuvanoikeudelle jättää konkurssianomukseni. Myötäliittäen tarpeelliset jäljennökset kirjanpidostani, jonka mukaan liikkeeni on viime vuonna tuottanut tappiota 556,000 mk. 50 p. ja Raastuvanoikeuden diariotodistuksen siitä, että olen konkurssitilassa, saan täten kunnioittavimmin anoa, ettei minua otettaisi huomioon ensi vuoden verotuksessa.

Ja tuskin oli kirjelmä allekirjoitettu, kun rouva Tuppura astui sisään ja vaipui epätoivoisena tuolille.

"Mutta, rakas Selma, mikä sinua vaivaa?" kysyi liikemies Tuppura.

"No, kun kaikki ihmiset katsovat niin kieroon ja heittelevät niskojansa ja mielestäni kuulen jokaisen kuiskaavan, että tuo Tuppurakin on tehnyt konkurssin."

"Niin, sellaista se on meidän liikemiesten elämä", sanoi Tuppura. "Täytyy sitä kärsiä ihmisten ylenkatsettakin. Luuletko sinä, ettei minulle sitten heitettäisi niskoja? Matkustaisin tässä mielelläni ulkomaille, mutta eihän tästä nyt pääse pariin vuoteen ennenkuin tästä konkurssista on tullut selvä. Mutta sinähän Selma rakas, näytät tosiaankin niin surkean näköiseltä, että sinä voit pieneksi ajaksi matkustaa Nauheimiin. Ja tässä on sinulle aluksi 30,000 mk. matkarahaa."

Sanoi ja aukaisi salaluukun seinästä ja luki setelit Selma-rouvan kouraan.

Mutta verotuslautakunta löi eteensä herra Tuppuran paperit ja hymyili ja sanoi, että kerrankin taas saatiin yksi verotus selväksi ilman, että täytyi ruveta kirjeenvaihtoon, sillä tältä vuodelta ei herra Tuppura ole edes voinut saada konkurssipesältä sellaista avustusta, että se olisi jotain verotuksessa merkinnyt.

Mutta toimittaja Kynänen sai vielä kirjotella 3 kertaa ennenkuin hänelle paiskattiin samat veroäyrit kuin edellisenä vuonna.