TARINA SUURESTA LÄNNESTÄ.

Kun kaikki meilläkin kehittyy yhä enemmän amerikalaiseen malliin, niin tahdomme kertoa tämän tarinan, sillä aikaa myöten ehkä joku meistäkin voi joutua samaan asemaan kuin tarinan sankaritar ja sankari.

Kun herrasväki Hosford vihittiin, niin näyttivät kaikki onnen haltiattaret jakelevan lahjojaan nuorelle parille. Nuori rouva oli nähkääs lupaava kirjailijatar ja nuori herra oli onnistunut erittäin hyvin valitsemaan vanhempansa niin, että hänellä oli sekä pilvenpiirtäjä että huvilaiva.

Mutta 2 vuoden perästä huomautti nuori rouva kirjallisesti, ilmankos hän oli kirjailijatar, aviopuolisolleen, että hän tosin yli kaiken rakasti aviomiestänsä, Williamia, mutta että hänellä kirjallisen toimintansa vuoksi täytyi olla enemmän aiheita ja enemmän romantiikkaa, kuin mitä hän yksitoikkoisissa kotioloissa voi hankkia. Tästä syystä hän ehdotti miehelleen, että tämä sallisi hellän ja rakastavan vaimonsa etsiä kirjallisten harrastustensa vuoksi pieniä seikkailuja kotiolojen ulkopuolella.

Mr William Hosford ilmoitti niinikään kirjallisesti, mutta vielä suuremmassa määrin suullisesti, että hän kaikessa suhteessa käsittää vaimonsa kirjalliset harrastukset ja on erittäin huolissaan siitä, ettei hänen Mabelinsa kirjallinen toiminta parina viime vuotena ole kylliksi kantanut hedelmiä. Jonka vuoksi hän, William, kernaasti ilmoitti suostuvansa vaimonsa ehdotukseen, kuitenkin sillä ehdolla, että hänen aina sallittaisiin olla näkymättömänä osanottajana näissä asianomaisissa seikkailuissa sekä tarjota vaimollensa kaikkea sitä mahdollista tukea, jota hän ehkä näillä seikkailumatkoillansa joutuisi tarvitsemaan.

Tähän huomautti mrs Mabel, tällä kertaa suullisesti, hyvin paljon, m.m. sitä, että hänen miehensä ei ymmärrä hänen jaloja aikomuksiansa eikä nykyajan naista eikä naista yleensä eikä kirjailijan jaloa kutsumusta, ja että William näin ollen alkaa yhä enemmän tehdä hänelle, Mabelille, elämän sietämättömäksi, sillä hän, Mabel, ei ilman muuta voi sallia sitä, että hänen syvällinen sielunelämänsä näivettyy — — —

Ja vastasi tähän William, myöskin suullisesti, että hän aivan samalla tavalla kuin kuka muu aviomies tahansa rakastaa aviovaimoansa ja vaikka hän antaisi vaimonsa kirjallisille harrastuksille mitä suurimman arvon, niin ei hän missään tapauksessa voi ottaa vastuulleen sitä, että hänen vaimonsa syventyy kirjallisiin harrastuksiinsa siinä määrin, että hän niiden vuoksi unohtaa oman Williaminsa ja kokonaan ilman hänen turvaansa antautuu kaikennäköisiin seikkailuihin, jotka mahdollisesti ennakkoluuloisissa naapureissa voisivat herättää väärinkäsityksiä.

Emme tahdo pitemmältä referoida tätä keskustelua, mutta ilmoitamme vain, että se päättyi kyyneleihin ja sovintoon. Ja sen jälkeen alkoi Mabel täysin Williamin hyväksymällä tavalla etsiä aiheita teoksiinsa. Hän päätti nim. ruveta urheilukirjailijaksi eli lähemmin selostamaan autourheilua ja senvuoksi hankittiinkin taloon 20,000 dollarin loistoauto. Ja hyvin pian huomasi onnellinen William, että hänen nuori kirjailijatarvaimonsa taas aivan täydellisesti voi antautua kutsumukselleen.

Aineistoa koottiin siis oikein moottorin ja bentsiinin voimalla ja lopulta sitä oli kerääntynyt niin paljon, että Mabel katsoi voivansa ruveta kirjoittamaan uutta teostaan. Ja koska oli tullut kaunis kesä, hän vetäytyi hienoon kylpylaitokseen kirjallisiin töihin ja sinne piti Williaminkin pian saapua. Tämän jälkeen seurasi noin viikon päivät kestävä vaitiolo, jonka jälkeen William sai vastaanottaa ensimmäisen tuloksen rouvansa kirjallisesta toiminnasta.

Se ei tosin ollut mikään kirja, vaan kirje, ja sangen sujuvasti kirjoitettu. Siinä ilmoitti Mabel, että hän viimeisenä viikkona oli elämästään oppinut enemmän kuin ennen koko iässään ja että hän nyttemmin oli päättänyt erota Williamista ja liittyä mr. Wels'iin, joka tänä yhtenä viikkona oli osoittanut enemmän ymmärtämystä Mabelin kirjallisille y.m. harrastuksille, kuin William koko heidän avioliittonsa aikana. Samalla hän ilmoitti, että hänen asianajajansa, mr. Pickering, kohdakkoin saapuisi neuvottelemaan asian yksityiskohdista, ja että hän ei avioerossa vaadi muuta kuin auton, huvipurren, koiran ja papukaijan. Kaikesta muusta Williamin hänelle tarjoamasta hyvyydestä samoin kuin Williamista itsestään hän ilmoitti luopuvansa vapaaehtoisesti.

Voisi luulla, että tällainen kirje olisi saattanut Williamin äärimmäiseen epätoivoon. Näin ei suinkaan käynyt, sillä William oli taitava liikemies, jolla oli myös taitava asianajaja, herra Davis. William sähkötti siis Mabelille, että Davis saapuisi hänen luoksensa kaikilla valtuuksilla varustettuna ensi tilassa neuvottelemaan.

Neuvottelujen tulos oli yllättävä, sillä niiden perusteella Mabel suostui palaamaan miehensä luokse ehdolla, että hänelle, Mabelille, kustannetaan asianajaja Davis'in seurassa kaksi vuotta kestävä Euroopan matka, jonka aikana Davis ja Mabel saavat käyttää Williamin huvipurtta, matkarahoiksi annetaan 150,000 dollaria vuodessa sekä William suostuu siihen, että matkasta saadaan kirjoittaa matkakuvaus..

Tätä nykyä kuuluvat William ja Davis käräjöivän keskenään.