RAUTATIEMATKA KIELTOLAKIMAASSA.

Ystävämme James Tompson, joka suureksi osaksi on saanut aikaan puolinaisen täyskiellon Paraguayn tasavallassa, pistäytyi täällä Suomessa meitä tervehtimässä. Hänen tarkoituksensa on taistella siksi, kunnes Paraguayn tasavallassa saadaan kielletyksi kaikki väkijuomat, hiivaleipä, tupakka, kahvi, liha ja sokeri eli siis siihen asti, että siellä saada aikaan täyskielto. Itse hän ei nauti mitään näistä aineista, vaan syö pääasiallisesti banaaneja ja taateleita ja hörppii niiden päälle keitettyä vettä. Kun hän oikein haluaa herkutella, syö hän 1/4 kg. purkin kaakaojauhetta, ja onkin hänellä sitä aina juhlallisempien tilaisuuksien varalta pari purkkia taskussaan.

Tänne hän saapui lentokoneella ja ilmoitti meille haluavansa perehtyä siihen, kuinka n.s. "täyskielto" täällä Suomessa on menestynyt. Hän nim. huomautti, että miksikään täyskielloksi ei meikäläistä väkijuomain kieltoa voida sanoa, sillä täällähän sallitaan paljon sellaisia juovuttavia aineita, joita hän ei voi hyväksyä, mutta joka tapauksessa otaksui hän voivansa täällä paljon oppia.

Herra Tompson ilmoitti haluavansa hieman matkustella maassamme vähän perehtyäkseen oloihimme, jotta hän ei olisi täällä aivan outo, kun hän aloittaa lopulliset tutkimuksensa tuonnempana.

Ja niin päätimme matkustaa Helsingistä Tornioon ja sieltä takaisin poiketen kuitenkin tulomatkalla Haapamäen, Pieksämäen, Kuopion, Mikkelin, Viipurin ja Kouvolan ja Riihimäen kautta menosuunnastamme, jottei meidän tarvitsisi tulla aivan samaa tietä takaisin.

Selvää on, että matkustimme III luokassa, sillä sitenhän oli vieraallamme paras mahdollisuus perehtyä kansaan. Vein hänet III luokan vaunuun tupakoitsemattomien puolelle, sillä tiesin, että hän kovin kärsii tupakansavusta.

Vaunun puolikas oli ahtaen täynnä ja vaivoin onnistuimme saamaan paikan eräällä kolmen henkilön penkillä. Kun olimme päässeet Keravalle asti, niin alkoi mister Tompson, joka muutenkin oli käynyt yhä iloisemmalle ja iloisemmalle tuulelle, laulaa rallattaa jotakin paraguaylaisten alkuasukasten kansanlaulua. Ja hänen laulutahtinsa vain taajeni ja hänen äänensä kävi yhä kimakammaksi ja kimakammaksi, hänen silmänsä kävivät killilleen ja hänen naamansa paleltuneen nauriin näköiseksi.

Mutta myös eräästä toisesta penkistä alkoi kohota kansanlauluja, jotka tosin eivät olleet yhtä tuntehikkaita kuin herra Tompsonin esittämät, mutta jotka lukijamme tuntevat jo sanoista: "Ei ollut mulla ulsteria yllä, niinkuin vanhemmilla sälleillä." Kun oltiin sivuutettu Hämeenlinna, niin lauloi Tompson jo kuorossa näiden sällien kanssa ja vasta Tampereen tienoilla käsittivät pehmeät aivomme syyn tähän mister Tompsonin omituiseen muutokseen. Suomalaisen III luokan rautatievaunun ilmassa on aina vähintäin noin 1 1/2 % etyylialkoholia ja oli tämä noussut perusteellisesti täyskieltoisen Tompsonin päähän. Tampereella talutimme siis herra Tompsonin pois junasta ja veimme hänet erääseen matkailijakotiin selviytymään, jatkaaksemme matkaa vasta seuraavana päivänä. Mutta täällä hän vain villiintyi. Sillä täällä oli ilman alkoholipitoisuus suurempi kuin rautatievaunussa. Hän alkoi tanssia paraguaylaisten azteeki-intiaanien sotatanssia, tempasi sotakirveeksensä hiilihangon, löi sillä rikki ovet ja ikkunat ja meidän täytyy rehellisyyden nimessä mainita, että mister Tompson sai viettää yönsä Tampereen polisiiputkan pahnoilla.

Mutta luuletteko, että hän siellä selvisi? Siellä oli ilma yhä enemmän alkoholin kyllästämää — tamperelaisten laskelmien mukaan vähintäin 8 % — ja seuraavana päivänä täytyi kutsua lääkäri mister Tompsonia virvoittelemaan. Hänelle juotettiin väkevää kahvia, häntä hierottiin lumella ja lopuksi nostettiin hänet Pyynikin korkeimpaan puuhun tuuleutumaan, ja niin voimme jatkaa matkaa kolmen vuorokauden viivytyksen jälkeen. Tällä kertaa emme onnistuneet saamaan tilaa tupakoitsemattomien osastossa, vaan jouduimme tupakoitsijoiden vaunuun. Täällä oli hengitettävä arviolta 12 % alkoholia sisältävää ilmaa ja herra Tompson päihtyi niin, että oli nostettava junasta jo Lempäälän asemalla.

Tänne tilatulla lentokoneella poistui Tompson maasta ja sähkötti minulle Parisiin saavuttuaan, ettei hän missään maassa ole tuntenut rautatiematkoja niin kauheiksi kuin Suomessa, sillä rautatiematkat Tukholmasta Parisiin olivat sujuneet aivan onnellisesti, ja on hän nyt astunut erääseen ranskalaiseen viinilaivaan, joka kuljettaa hänet Etelä-Amerikan mantereelle asti.

Mr Tompson toivoi voivansa saapua maahamme jatkamaan tutkimuksiamme ensi kesän helteisimpänä aikana, jolloin hän toivoi ilman olevan vähemmän raakaa.