XXXIV.

Saara oli onnellinen. Mrs King'in toimesta oli Lizzie päässyt sairaanhoitajaksi samaan sairaalaan, missä Saara oli ollut, sinne oli myöskin kappaneulojien luota tuotu sairas rauhaan kuolemaan. "Pyhän Kolminaisuuden kasarmi" oli rouva Kingistä saanut suojelusenkelin ja "pyhä kolminaisuus" itse saanut sanomalehdissä kelpo naarmun mr Brownin terävästä kynästä. Kirjoitus herätti suurta huomiota, sillä mr Brown oli yleisesti arvossa pidetty mies; Saara oli hänelle antanut paljon tietoja, joita Pekka vielä oli täydentänyt.

Saara oli kirjoittanut pitkän kirjeen isällensä ja kertoi kuinka hyvin hänellä nyt oli ja koetti selittää, että näin sittenkin oli parasta. Mutta vielä suurempi ilo odotti häntä. Eräänä päivänä, kuin mrs King tuli kotiin, sanoi hän Saaralle:

— Lääkärini tahtoo ehdottomasti minut talveksi muuttamaan joko Floridaan tai Italiaan keuhkojeni takia. Minä valitsen mieluummin Italian. Tahdotko tulla muassani, Saara?

Ilon leimahdus välähti Saaran kasvoilla ja hän tuli aivan huumaukseen. Mrs King hymyili.

— Näen, etten tarvitse mitään vastausta, — sanoi hän suudellen Saaraa otsalle. — Valmista itsesi matkalle; viikon kuluttua lähdemme.

Saara näkisi Italian. Vanhat, Falkin kera unelmoimat ilmalinnat nyt toteutuisivat. Kuinka Jumala sentään oli hyvä hänelle. Tämä onni kerrassaan valloitti hänet. Monta monituista kertaa täytyi hänen kertoa mrs Kingin sanat, voidakseen niitä uskoa, vaikka hän ihan selvää oli sanonut: viikon kuluttua lähdemme, — Kuitenkin oli Saara koko ajan kuumeisessa pelossa, että jokin este ilmestyisi. Päivisin järjesti hän matkatarpeita kaunis hymyily huulillaan, öisin uneksi hän Milanon kirkosta, Rooman katakombeista ja Wolkonskyn huvilan ruusuista.

Vihdoinkin valkeni lähtöpäivä. Suuri joukko muitakin perheitä matkusti samalla; matkaseurue oli hyvin suuri. Enin hämmästyi Saara, kun hän valtamerellä huomasi mr Brownin kulkevan laivan kannella harmaassa matkapuvussa plaidi olalla. Hän matkusti Eurooppaan tutkimaan työväen asemaa, erittäinkin sosialistisia liikkeitä Saksanmaalla. Ei Saara ymmärtänyt, miksi hän tuli niin iloiseksi Brownin nähtyään. Sen jälkeen, kuin he niin innostuneesti olivat puhuneet työväen asiasta, piti hän häntä ystävänä, johon turvallisesti voi luottaa.

Mr Brownin'kin näkyi mieltyneen Saaraan ja matkalla näkyi hänen tuntikausia keskustelevan Saaran kanssa.

Matka kulki Liverpoolin, Lontoon, Pariisin, Strassburgin, Berliinin, Wienin, Veronan, Venedigin ja Florensin kautta Roomaan. Alussa oli Saara vallan pyöräpäinen, mutta vähitellen tottui hän tähän sekamelskaan ja alituisesti vaihtuviin vaikutuksiin! Kuinka ihana maailma sentään oli, mikä komeus esiintyi rakennuksissa, taideteoksissa, suihkulähteissä ja puistoissa! Ja tästä kaikesta pitäisi luopua, siksi että se muka olisi syntiä. Ei milloinkaan ollut vanhempiensa ja naapurien mielipiteet tuntuneet niin kummallisilta, kuin nyt havaitessaan itse näiden vaikutuksen. — — —

* * * * *

Saara oli Roomassa. Kaikesta mitä oli nähnyt, miellytti tämä häntä enin. Täällä oli sivistyksen keskellä ja kumminkin samalla satojen peninkulmien päässä siitä. Kaikkialla ympäröi siellä maailman historia; pakanuuden korkeat patsaat ja rauniot, kristittyni aikaiset komeat kirkot, keskiajan synkät linnat, taideteoksia kaikilta ajoilta meidän päiviin asti. Ja paitsi tätä oli luonto niin eriskummallista täällä.

Saarasta tuntui kuin hän unissa näkisi nuo kaikki Falkin kertomat paikat, jotka hänelle jo silloin olivat niin rakkaiksi tulleet. Nyt hän todenteolla tutki historiaa ja taidetta. Hän kehittyi näinä kuukausina enemmän, kuin koko edellisessä elämässään. Näytti kuin kaikki puolipuhjenneet nuput hänen sielussaan olivat vaan varronneet tätä auringonsädettä avautuakseen. Väliin tuntui hän vielä mahdottoman lapselliselta, mutta epävarmuus käytöksestä oli kerrassaan kadonnut. Hän oli nyt sivistynyt nainen, eikä norjalaisen maanviljelijän tytär. Mrs King kohtelikin häntä kuin rakasta tytärtä, eikä seuranaisen tavoin. Koko matkaseurue pitikin häntä mrs Kingin kasvatustyttärenä.