XXXI.

Mrs King oli varakas leski. Hänen miehensä oli ollut Chicagon luotettavin asianajaja ja suuresti sivistynyt mies. Hän oli kuollut tapaturmaisesti purjehdusmatkalla. Hänen perheensä oli ollut kirjallisten pyrintöjen keskustana, hänen vaimonsa tahtoi nyt ylläpitää kodin entistä arvoa. Paljon vaivaa se hänelle tuotti, sillä ei hänellä ollut miehensä älyä. Mr King oli tietojensa ja kaunopuheliaisuutensa kautta tehnyt nämät kokoukset todellisiksi juhlahetkiksi ja mrs King oli saanut osan siitä ihailun loisteesta, joka ympäröi hänen nimestänsä. Nyt piti hänen itse olla aurinkona, joka valaisisi koko juhlallisuuksia, mutta hän ei kyennyt siihen. Hän oli enemmän sydämmellinen, kuin älykäs ja miehensä äkkinäinen kuolema oli hänelle lyönti, joka oli tukahuttaa häneltä elämänhalun. Hän löysi armeliaisuustöissä enemmän tyydytystä kuin kirjallisissa seuroissa. Hän oli neljän-viidenkymmenen välillä, mutta tukkansa oli jo kauttaaltaan harmaantunut, kuten tavallisesti amerikkalaisilla suhteellisesti nuorina. Tuo soveltui hänelle sentään oivallisesti, samoin surupuku, jota hän aina käytti.

Tähän kotiin olisi Saara siis joutunut; paremmin ei hänelle olisi voinut käydäkkään. Häntä ympäröitsi varakkaan kodin komeus. Täällä oli kauneutta, järjestystä ja hauskuutta; täällä näki hän monta kuuluisaa henkilöä. Työnsäkään ei ollut raskasta, pääasiallisesti oli hänen tehtävänsä siivota mrs King'in makuu- ja työhuoneen. Sitten sai hän lukea ja mrs King opetti häntä hyväntahtoisesti englannin kielessäkin. Iltapäivin seurasi hän rouvaa ajoretkelle puistoon tai Michiganjärven seutuville; häntä pidettiin kuin kodin lapsena. Aina kun tuli vieraita oli hän sisällä ja herätti ensi aluksi suurta huomiota. Saara jännitti itsekin sekä silmänsä, että korvansa ja teki havaantoja. Ei hänellä ollut aavistustakaan kuinka nopeasti hän kehittyi. Kodin kirjasto oli hänelle avoinna, ja mrs King antoi hänelle ohjeita kirjojen valitsemisessa. Kummastuksekseen löysi hän siellä Viktor Hugon "Inhimillisyyden Kurjuuden" englanninkielisen käännöksen. Kyynelet virtasivat poskille, uudestaan nähdessään tämän kirjan, sehän oli vaikuttanut käännöksen hänen elämässänsä. Ei Saara edes mrs King'illekään uskonut kuka hän todella oli. Häntä pidettiin maanviljelijän tyttärenä Wisconsista, joka oli tullut, kuten moni muukin Chicagoon ansaitaksensa työtä ja sivistyäksensä.

Nykyisessä onnellisuudessaan ei hän unohtanut Pekkaakaan. Hän puhui hänestä mrs King'ille, joka toimitti hänet teollisuuskouluun, jonka jälkeen hän sai työtä eräältä urakalla rakentajalta. Parempaan seuraelämään päästyään muuttui Pekka äkkiä; käytöksensä ja puheensa sai aivan uuden suunnan. Hän muutti arkista ja taukosi iltasin kapakkakäynneiltä. Siitä hän oli vähitellen luopunut, jo Saaran tultua kaupunkiin. Hänen vanha rakkautensa rakennuksiin ja koneisiin heräsi uudelleen ja hän alkoi toden takaa tutkimuksiansa. —

Tähän aikaan oli venäläisen taidemaalari Verestchagin taulunäyttelö avoinna Chicagossa. Mrs King vei Saaran sinne muassaan. Muistot Falkin kertomuksista vieraista maista heräsivät uudestaan eloon. Maalauksia ei hän ollut nähnyt sen jälkeen kuin kotona pappilassa; nyt hän nautti sanomattomasti. Oli oikein vaikea saada häntä kotiin näyttelöstä. Kyynelet välkkyivät silmissä, kun mrs King useamman kerran turhaan pyysi häntä lähtemään; hän oli kerrassaan vaipunut taideteosten katselemiseen.

Kotiin tultuaan tuntui hänen kadottaneen tasapainonsa, ei hän puhunut sanaakaan koko iltana. Halu matkustamiseen nousi uudestaan äärilleen. Sitä paitsi oli joukko uusia ajatuksia ja tunteita herännyt hänen sielussaan. Voi, jospa hänellä vaan olisi joku, jolle hän voisi kaikki uskoa, joku, joka ymmärtäisi häntä? Mrs King oli sanomattoman hyvä, vaan ei käsittänyt häntä oikein.