III. ROOMASSA.
Reading edition
Rooma, humajoitseva kaupunki, Rooma, Capitoliumin ja ylpeitten forumien kaupunki!
Maailman syd‰n on mahtava Rooma, kirjavana kohisee liike sen kaduilla, ja vilinˆiv‰n‰ el‰m‰n‰ ovat marmoripeittoiset forumit. Mutta maailman hallitsijakin on mahtava Rooma, ja ylpe‰n‰ katselee korkea Capitolium ihmisi‰ ja liikett‰ h‰ilyv‰n kaupungin ylitse, ja vakavina seisovat liikkeen‰ vellovain forumien vierill‰ temppelien juhlalliset ankarat ryhm‰t.
Rooma, suuri ja valtaava Rooma, jossa el‰m‰ lakkaamattomana huumauksena kohisee, ylpe‰ ja ankara Rooma, jonka ylitse n‰kyv‰t Capitoliumin ja Colosseumin vakavat haahmot ja forumien korkeat triumfipylv‰‰t, sin‰, ikuinen Rooma seisot lannistavana ja huumaavana suuruutena ihmisen edess‰ ja mielikuvitus j‰ykkenee ja kuuroutuu el‰m‰si ylt'yleisess‰ kohinassa. Mit‰ttˆm‰n‰ k‰yskelee ihminen el‰m‰si alinomaisessa virrassa ja tyhj‰ksi kutistuu h‰n temppeliesi ja palatsiesi ylpe‰n lannistavan suuruuden keskell‰.
Rooma, maailman kaupunki ja maailman hallitsija, yht‰mittaisena kohinana humajoitsee el‰m‰ siin‰ kaupungissa ja yht‰mittaisena toimeliaana h‰lin‰n‰ pauhaavat p‰iv‰t siell‰, mutta kylm‰n‰ ja k‰skev‰n‰ nousee se temppeliens‰ ja palatsiensa ylpe‰n‰ seisontana ja unohtaa j‰‰tyneesti, ik‰‰nkuin hetken mit‰ttˆm‰n humun, koko itsess‰‰n tulvivan el‰m‰n paljouden ja ylenee pylv‰stemppeleineen ja ankaroine palatsineen kuin toisen i‰isemp‰n‰ kest‰v‰n el‰m‰n haahmona, joka kylm‰nylpe‰n‰ kohoo sen kaiken huuhtoilevan hetken el‰m‰n ylitse. Mahtava Rooma, ikuinen Rooma, maailman kylm‰ ja k‰skev‰ marmorihallitsijatar!
Mutta ankaran ja ylpe‰n Rooman, el‰m‰n‰ h‰linˆiv‰n ja alinomaisena toimeliaisuuden virtana humuilevan Rooman, jonka kuurouttavassa kohinassa ihminen kuin s‰ik‰htyy mit‰ttˆm‰ksi ja ik‰‰nkuin lamautuu kokonaisuuden huumeeseen, sen Rooman ymp‰rill‰ uneksuvat levon hiljaiset kaupungitkin, joissa tyyneyden uneksunta hiipii ihmisen ylle, ja joiden rauhassa ihminen keinuu sieluksensa. Siell‰ on puistoinen Tibur, jossa lehdikˆt verhoavat marmorihuvilain kirkkaita pilariryhmi‰ ja jossa kukoistavain pensastojen ja suihkuavien l‰hteitten vierill‰ kuvapatsaat valkeina v‰lkkeilev‰t ja marmorireunustaiset lammikot hopeanheljin‰ kimaltelevat. Siell‰ on kirkas Antium, joka peilailevana sinen‰ avauvan lahtensa ymp‰rill‰ ylenee rakennustensa hele‰n‰ marmorikuorona, avonaiset pilarirakennuksensa selke‰sti kuvastelevina meren heijailevaan syliin. Ja itse Roomassakin, kun astuu katujen h‰linˆiv‰st‰ el‰m‰st‰ arvokkaana ja suljetun ankarana seisovan rakennuksen piiriin, on kuin samassa lipuisi toiseen hiljaisuutena ja tyyntymyksen‰ huminoivaan el‰m‰‰n, sammunut on silloin silm‰nr‰p‰yksess‰ aistimista katujen huumaava el‰m‰ ja liike, hiljaisuutena ylenee ihmisen yll‰ ja ymp‰rill‰ atriumin tyyni pilaristo, jonka keskell‰ kirkas suihkul‰hde hel‰jˆiv‰n‰ soi, taampana aukenee koko rakennus levollisena pilarien ryhm‰n‰, taustassa n‰kyy hiljainen puisto, jonka vihantaa aurinko ihanasti valaisee. Tyynt‰ ja hiljaista on siell‰ pilarien keskell‰, tuudittuvana tyyntyy ihminenkin, on kuin sammuisi muistosta se ulkopuolella h‰linˆiv‰ el‰m‰n huume ja kuin sointuisi seisahtumaan siihen hoikkina ylenevien pilarien keskelle, sulaneena yhdeksi, ylennettyn‰ n‰kyv‰ksi kuvaksi oman, heikosti hohtavassa marmoripermannossa paaltavan kuvastuksensa kanssa allaan.
Roomassa, humajoivan el‰m‰n ja lannistavan suuruuden kaupungissa, Roomassa, jonka valtaavassa humussa ihminen hupenee mit‰ttˆm‰ksi kuin hitunen, siell‰ on ihmisell‰ lep‰‰v‰n rauhankin ja kuvastelevan tyyntymisen sija. Roomassa, huimaavassa miljoonakaupungissa, jossa ihminen h‰lvenee ymp‰rill‰‰n h‰linˆiv‰‰n el‰m‰‰n olemattomaksi kuin pisara meren syliin, siell‰ voi ihminen hiljet‰ sielunsa rauhan temppeliksikin, ja sointua sielunsa tyyneydeksi. Roomassa, Capitoliumin ja Colosseumin kaupungissa, ankarain temppelien ja marmoripeittoisten forumien kaupungissa voi ihminen tuudittua rauhansa silm‰nr‰p‰yksiinkin ja kasvaa sielunsa suloushetkiin.