III.

Luutut soivat ja tanssijatarten sirot, l‰pin‰kyv‰in harsojen verhoomat vartalot liihottavat atriumin marmoripilarien edess‰. Pˆytien ‰‰ress‰ lep‰‰v‰t togapukuiset nuorukaiset ja miehet, otsillaan viheri‰t viinilehv‰seppeleet, puhelun sorina l‰ikkyy pilaristoja.

Keve‰sti liit‰v‰t tanssijatarten parvet, harsojen hulmuisesta h‰ilynn‰st‰ kimaltavat hoikkien ranteitten kultarenkaat, kimaltavat timanttihelmet mustien kutrien lennossa. Keijuen ent‰‰ soiton kantama tanssi, n‰kyy silm‰‰n nuorten taipuvain vartalojen norja, s‰velten mukaan sulauva liikunta, v‰l‰htelee norjilla taipuvilla vyˆt‰isill‰ kultainen vyˆ, joka kokoo l‰pin‰kyv‰n puvun lent‰v‰t helmat, silm‰nr‰p‰yksen n‰kee harsojen alta jalokiven s‰ihkyv‰n rinnan paaltavalla iholla, silm‰nr‰p‰yksess‰ on se v‰l‰ht‰nyt n‰kyvist‰ taas. Lent‰v‰n‰ liehuu tanssi, kuin soiton kannattamana keijuu se, kiihottuu soiton mukana silm‰nr‰p‰yksitt‰in kuumeiseksi lennoksi, jolloin koko tanssijatarten parvi on yhten‰ harsojen ja ruson pilven‰, lievittyy siit‰ taas keve‰sti hiljenev‰n soiton mukana, ja taaskin n‰kee silm‰ harsopilven yll‰ nuorten, norjina taipuvain k‰sivarsien notkeat hivelev‰t liikkeet ja vartalojen taipuvan sulon, tanssijatarten lempe‰n‰ liikkuvasta utupilvest‰ syk‰ht‰‰ silm‰nr‰p‰ykseksi syv‰n sinisen silm‰parin katsanto suoraan sieluun ja v‰l‰ht‰‰ harsojen utuilevasta sumeesta esiin pyˆre‰ valkea polvi. S‰vellytt‰vin‰ ylenev‰t tanssijatarten utuisan ryhm‰n yll‰ pilarien kirkkaat kannattavat muodot ja taampaa pilarien v‰litse hyv‰ilee silm‰‰ marmorisena valkeneva sein‰n n‰ky, jota keve‰t kukkakuviot ihanasti soinnuttavat, ja jonka tyyneys- ja sointuisuussylist‰ luuttujen hulmuva humu tuntuu tulvivan.

Pˆyt‰ins‰ ‰‰riss‰ lep‰‰v‰t viinilehv‰otsaiset nuorukaiset ja miehet, katsovat tanssijatarten utuilevaa pilve‰, puheensa nousee ja laskee soiton mukana, soljuvina ‰‰nin‰ huminoi korkea pilaristo. Pˆydill‰ ylenev‰t korkeat maljat, joissa viini kultaisena v‰lkkyilee. Ryhmiss‰ lep‰‰v‰t viinilehv‰otsaiset nuorukaiset ja miehet, jonkun olalta on valunut toga, voimakkaan kiinte‰n‰ paaltaa h‰nen paljas kuulakan kiilt‰v‰ olkap‰‰ns‰ h‰ilyv‰ss‰ valossa, joku toinen on kohottanut voimakkaan k‰sivartensa, jonka ranteimessa raskas kultarengas s‰teilee, ja nostanut huulilleen maljan, viinilehv‰n varjossa v‰l‰htelev‰t silm‰ns‰, kun h‰n v‰lkkyv‰n maljan ylitse liitt‰‰ ne tanssijattareen, joka hiukset hajallaan ja silm‰t vallattomana loisteena lent‰‰ soiton pyˆrteess‰ ohitse. Kiihottuneet hohtavat t‰pl‰t polttavat jonkun nuorukaisen poskilla, kun h‰n, silm‰ns‰ kummallisesti kuultavina ja ep‰tasaisesti hengitt‰en tuijottaa tanssijatarten lent‰v‰‰n parveen, er‰s toinen taas katsoo j‰nnittyneen kylm‰n‰, kasvoilla hillitty kalpeus ja k‰det syk‰yksitt‰in pid‰tetysti v‰r‰htelevin‰. Silloin t‰llˆin ottaa joku jonkun ohitseliit‰vist‰ tanssijattarista polvelleen ja liitt‰‰ k‰sivartensa taipuvan kultavˆisen uuman ymp‰rille ja saa paljaan ruusulle hohtavan ja l‰mpim‰lle tuntuvan k‰sivarren omalle kaulalleen, h‰n suutelee tavottamansa neidon tuoreita hymyilevi‰ huulia ja korkeata kaulaa, joka kalpeav‰risen‰ ja kiinte‰ihoisena v‰r‰ht‰‰ suutelon alla, suutelee harsojen alla nousevaa ja laskevaa rintaa, jonka rusoisassa ihossa veri kepe‰n‰ ja l‰mpim‰n‰ lenn‰tt‰‰: hyk‰htynyt, kesken tukahtuva nauru v‰r‰ht‰‰ silm‰nr‰p‰ykseksi ilmaan. Soiton ja tanssin humua, puheen ja maljojen sorinaa, her‰‰v‰‰ ja keskenkatkeavaa naurun hel‰jˆinti‰ on kevyt ja korkea pilariatrium, viinin tuoksua ja maljojen hohtoa, luuttujen valuista soittoa ja pilarien ylenemist‰, tanssivain neitojen harsopilve‰, ja paljastuvien olkap‰iden ja polvien vahanvalkeata ja pyˆre‰t‰ kuultoa.

Kummalliseksi kiihtyy Antinouksen mieli siin‰ kun h‰n, otsallaan viinipuun tuores lehv‰, hillittyv‰n‰ istuu ja kuuntelee puheen ja soiton aaltoilevaa humuilua ja katselee maljojen v‰lkynt‰‰ ja tanssijain lent‰v‰‰ pyˆrrett‰. Hillittyv‰n‰, v‰r‰htelev‰n‰ istuu h‰n ja tuntee kuin koko se humajoiva atrium v‰r‰jˆisi ja aaltoisi h‰nen sielunansa. Keinuvan tanssin utuileva liid‰nt‰ ja jokaisen kohotetun k‰den taipuva sulo kangastaa v‰l‰htyneesti h‰ness‰ l‰sn‰, jokainen poskea l‰henev‰ ja poskelle liittyv‰ poski, jokainen otsalla h‰ilyv‰ otsaa hipaiseva kiharan kosketus, jokainen toisensa kohtaava ja toiseensa syk‰ht‰v‰ silm‰yksen v‰l‰ys el‰v‰t l‰sn‰ h‰nen tunnossaan ja v‰ristytt‰v‰t h‰nen. Vapisevana v‰r‰htyy h‰n, siin‰ kun h‰n lep‰‰ ja el‰‰ salin huumetta. Veress‰‰n v‰l‰htelee h‰m‰r‰sti, ja joka kerta kun sieluunsa tuntuu nuoren vartalon sorja taipuminen tanssin aallon myˆt‰, tai nuorten huulien kiinte‰ liittytyminen nuoriin syk‰ht‰viin huuliin, t‰ytyy h‰nen hillit‰ ja pid‰tt‰‰ itse‰ns‰, ett'ei h‰n itse holteettomana l‰ik‰ht‰isi salin huumeeseen.

Niin istuu Antinous huumeisessa salissa ja koko korkea sali l‰ikkyy h‰ness‰ h‰nen sielunaan. Kepe‰n‰ ja kirkaspilarisena ylenee yll‰ns‰ se atrium, taampaa soinnuttaa mielt‰ seinien kukkamaalauksilla s‰vellytetty lempe‰ valkeus. Puhelun ja liikunnan solinana l‰ikkyy koko avara atrium, ilma keinuu luuttujen soittoa ja pilarien editse liehuu tanssijatarten hulmuva utu, hukuttuvana katsoo Antinous sit‰ ja sulaa sieluineen siksi el‰v‰ksi humuavaksi saliksi. H‰m‰rt‰v‰sti tuntee h‰n itsess‰‰n jokaisen viinin v‰l‰hdyksen hiotussa maljassa, ja jokaisen harson hulmunnan, ja jokainen katse, joka kosteana kuultaa h‰nt‰ kohden, tuntuu h‰nen koko hellenneess‰ olossaan v‰r‰hdytt‰v‰n‰ l‰sn‰.