II.

ƒ‰ri‰‰n myˆten t‰yttyneen‰ ihmismeren‰ l‰ikkyy ja liikkuu mahtava Colosseum, laidasta laitaan on se lainehtivaa ihmispaljoutta, ja ilma vapisee sen yll‰ ihmisten liikkeest‰ ja ‰‰nten huumaavasta sorinasta. Niinkuin summattomana, aistimet halvaavana ihmismeren liikkumisena levenee ja ylenee se Colosseum ymp‰rill‰, ylh‰‰ll‰, laitojensa huimaavassa korkeudessa viel‰ h‰ilyen liikkuvana ihmissein‰n‰. Silloin t‰llˆin liikahtelee koko se sankka ihmisten paljous s‰hkˆttyneesti, silm‰nr‰p‰yksen syk‰htynyt hiljaisuus seisauttaa ik‰‰nkuin jokaisen suonen tykynn‰n koko avarassa Colosseumissa, jokaisen kasvot ovat k‰‰nnetyt arenalle, joka valkohiekkaisena tasona avautuu alhaalla Colosseumin keskell‰ ja jolla alastomia miekkailijoita liikkuu, silm‰nr‰p‰yksen hallitseee kuumeinen hiljaisuus koko suunnattomassa Colosseumissa, jokainen silm‰ on liitettyn‰ miekkailijoihin arenalla ja jokainen rinta koko siin‰ levottomassa ihmismeress‰ hillitsee ik‰‰nkuin yht'aikaa ‰‰rim‰isess‰ j‰nnityksess‰ hengityst‰‰n, mutta silm‰nr‰p‰ys j‰lkeenp‰in heltee ‰‰nten huumaava sorina taas valloilleen entist‰‰n hillitˆmp‰n‰ ja koko se ihmispaljous l‰ik‰htelee taas suunnattomana muodottomana ‰‰nten ja liikkumisen meren‰.

Siell‰ istuu Antinous Colosseumissa, istuu ihmisten keskell‰ Colosseumissa ja tuntee kuin huumauksena koko sen suunnattoman, ihmisi‰ h‰ilyv‰n Colosseumin. Pyˆrrytyksen‰ tuntee h‰n ymp‰ristˆns‰, h‰n tuntee kuin sakeana ja sekavana huumauksena koko sen kuin kaikki aistimet lamauttavan ja kuuroiksi lyˆv‰n ihmispaljouden ymp‰rill‰‰n, se irtautuu h‰nen mielikuvituksessaan kuin itsen‰iseksi huohottavaksi el‰imeksi, jonka huumeesen jokainen yksityinen ihminen hukkuu. Ik‰‰nkuin yhten‰ muodottomana ja ‰‰rettˆm‰n‰ s‰hkˆel‰imen‰ l‰‰hˆtt‰‰ ja liikkuu ymp‰ristˆns‰ h‰nen mielikuvituksessaan, h‰n itsekin koko sieluineen lamautuu tahdottomaksi soluksi siihen muodottomana uumoilevaan kokonais-Colosseum-el‰imeen, jolla on sieluna ik‰‰nkuin yhteinen kaiken yll‰ l‰‰hˆtt‰v‰, sijoiltaan nostava s‰hkˆttynyt j‰nnitys. Sys‰yksitt‰in saa niinkuin sis‰isen iskun, jonka vavahduttamana toisten mukana koko sielunsa ‰‰rimm‰isess‰ j‰nnittymisess‰ kurottautuu seuraamaan arenalla liikkuvan miekkailijaparin jokaista liikuntoa. Jokainen silm‰ kasvaa miekkailijaparin jokaiseen liikuntaan siell‰ alhaalla, yhteisen‰ j‰nnityksen‰ on koko suunnaton Colosseum, jokainen rinta ik‰‰nkuin hengitt‰‰ yht‰haavaa. Niin sinne katsoo ‰‰rimm‰isess‰, tiedottomaksi huumauvassa j‰nnittymisess‰, tuntee jokaista taistelevain liikuntaa n‰hdess‰‰n omain lihastensa syk‰ht‰v‰sti j‰nnittyv‰n, silm‰nr‰p‰yksitt‰in oma k‰sivarsikin ter‰styy ja kokoo kaiken voimansa, silm‰ liikkuu nopeana ja vaanivana jokaisen taistelijain liikunnan yll‰, niin on siin‰ ja pid‰tt‰‰ hengityst‰‰n kaikkien toisten mukana ymp‰rill‰‰n. Kun viimein n‰kee toisen taistelijoista ik‰‰nkuin kyyrist‰yv‰n kokoon ja samassa n‰kee h‰nen joka j‰senens‰ ik‰‰nkuin ter‰styv‰n valmiiksi uuteen tehokkaaseen hyˆkk‰ykseen, ja kun sitte joka j‰seness‰‰n samana valmistuneena, varuillaan olevana ja pingottuneena hyˆkk‰yksen j‰nnityksen‰ odottaa t‰m‰n hyˆkk‰yksen tehoa, niin samassa kun taistelijan salamantapaisella nopeudella ja voimalla tehty liike on suoritettu ja vastustaja voimatonna sortuu sannalle, samassa on kuin silm‰nr‰p‰yksess‰ laukeaisi jokainen j‰nne ihmisess‰ ja ik‰‰nkuin lupsahtaisi ‰‰rimm‰isest‰ pingottuneesta j‰nnityksest‰ vapahtuneeseen hervottomuuteen. L‰pi koko Colosseumin solahtaa samana hetken‰ sama laukeava helteemys ja yhdess‰ hetkess‰ solisee koko Colosseum taas yhten‰ muodottomana ‰‰nten ja liikkumisen meren‰.

Niin istuu Antinous Colosseumissa ja el‰‰ aistimissaan koko sen suunnattoman ihmispaljouden muodottoman olon ja pingottuneen j‰nnityksen. Kuin pyˆrtyv‰n‰ istuu h‰n siin‰ ihmisten keskell‰, silm‰ns‰ yht‰haavaisesti koko siin‰ yhten‰isen‰ liikkeen‰ el‰v‰ss‰, suunnattomana joka taholle ylenev‰ss‰ ja ylenev‰ss‰ ihmispyˆrˆss‰. Hervottomana vastaanottamisena istuu h‰n, sielunsa ja joka j‰senens‰ ovat sen huumaavan n‰kemisen hervotonta tahdottomaksi lamaunutta kajaamista. Ik‰‰nkuin s‰hkˆttynyt on siin‰ ihmisjoukon edess‰, jokainen tuntemus on kuin hupenemista itsest‰‰n ja huuruutumista ep‰muotoiseksi, kaiken ylle levitt‰yv‰ksi ja kaikki itseens‰ tuntemuksena ottavaksi olemistilaksi. Colosseum, j‰nnittyneen‰, monih‰ilyv‰n‰ l‰‰hˆtt‰v‰ j‰ttil‰isel‰in on ik‰‰nkuin lamanut ja lumonut Antinouksen, huimaissut ja tainnuttanut jokaisen h‰nen aistimensa ja huikaisevasti puunnuttanut koko h‰nen sielunsa, niin ett‰ h‰n nyt siin‰ ihmispaljouden keskell‰ istuessaan on vaan itsest‰‰n huvennutta, joka tunnossaan ja j‰seness‰‰n huumaantunutta Colosseumin humajoivan ja h‰linˆiv‰n el‰m‰n kajaamista.