II. ATHENASSA.
Reading edition
Athena, kaupunki, jonka ylitse Parthenon loistaa, Athena, ylh‰isten pylv‰stˆjen ja kirkkaitten temppelien marmorikaupunki. Kuvapatsasten valkea kaupunki ja kauniiden ihmisten lempe‰ hiljainen kaupunki.
Sinen‰ rakentuu rajaton taivas kirkkaan Athenan ylitse, valkeana hohtelevan kaupungin ymp‰rill‰ h‰ilyy ˆljypuupuistojen vaaleankimalteleva meri, taustassa h‰lveilev‰t Hymettoksen auringon huikaisemat rinteet. Niinkuin helmen‰ hohtaa ja hymyy ihana Athena valkeine temppelineen ja valkeine ilmaisine pylv‰stˆineen ˆljypuumetsikkˆjens‰ raikkaan vehreyden keskell‰, yll‰ns‰ taivaan kaareuva kepe‰ sini.
Kirkas Athena. Tyynin‰ aukeavat Athenan kadut ja torit, vierill‰‰n pylv‰stˆjen keve‰t ylh‰iset ryhm‰t. Levollisina ja juhlallisina n‰kyv‰t temppelien p‰‰dyt pilarijalustoillaan, katujen vieri‰ reunustavat kuvapatsaitten valkeat rivit, jotka siin‰ ihanan ilman syleilemin‰ n‰kyv‰t silm‰‰n tyyneyden taivaisan levon ilmestyksin‰. Selkein‰ piirtyv‰t temppelien keve‰t muodot taivaan sine‰ vastaan, helein‰ seisovat pilarit kirkkaassa ilmassa ja huikaisevan selke‰n‰ kaartuu taivas koko sen kirkkaan kaupungin ylitse. Hiljaista on siell‰ kirkkaassa Athenassa, tyynt‰ ja hillitty‰ on siell‰, ihmisetkin vaeltavat siell‰ ylenevien pilariryhmien ja valkeitten kuvapatsaitten v‰lill‰ tyynin‰ ja hiljaisina, liikkuvat valkeissa puvuissaan siell‰ ilmaisten pilaristojen alla toistensa keskell‰ hillityntasaisina ja kaunisliikkeisin‰, kuin el‰viksi her‰nneet keve‰oloiset veistoskuvat.
Kirkas Athena, tyyni ja hiljainen Athena! Kaupunki, joka nousee ihmisen ylle kuin marmoriksi tyyntynyt, marmorissa lep‰‰v‰ taivaan n‰ky, siell‰ s‰veltyy ihminen tyveneksi, ja sielunsa sointuu kauniiksi ja hillityksi. Tyyneen‰ ja lempe‰n‰ rauhallisuutena her‰‰ ihminen siell‰, jokainen h‰nen j‰senens‰ s‰estyy kauniiksi ja t‰ydelliseksi, jokainen h‰nen liikuntansa on tasaisuutta ja sopusuhtaa, h‰nen mielens‰ asettuu l‰vitsen‰kyv‰n hele‰ksi ja paaltaa tyyntyneet tunteensa esiin kuin kirkas selke‰ lampi pohjansa valkean sannan. Niin ihminen her‰‰ siell‰ kuin jokaisessa j‰seness‰‰n ja jokaisessa tuntonsa liikahduksessa t‰ydellisen‰ kauneudenilmestyksen‰, jonka kaikki olo on muodon hillittyaaltoista rytmistymist‰, ja jonka jokainen ajatus ja tunto ovat h‰nen kauneusolonsa tyynt‰ ja selke‰t‰ heijastusta.
O, Athena, jonka ylitse Parthenon loistaa ja jonka katuja veistoskuvat ja ylev‰t pilarikujanteet reunustavat, sin‰ levon ja kauneuden marmorikaupunki, taivas yll‰si rakentuu syv‰n‰ korkeana sinen‰, ja itse sin‰, ihana temppelikaupunki, ylenet vaaleanviherv‰in ˆljypuumetsikkˆjesi keskell‰ kuin selke‰n seesteisen marmoriunen temppeli- ja pilari-ilmestyksen‰. Athena, kauneuslevon kirkas ja tyyni kaupunki, jonka pilaristojen varjossa ihminen k‰yskelee mieli ja sielu hienon hillityn tyyntymyksen aallon s‰vellytt‰m‰n‰.