V.
Reading edition
Endymion!
Sieluineen h‰ilyy yllesi siin‰ kun lep‰‰t, huulesi puol'avoimina, rintasi kohoovana. Katsoo sinua ja h‰ilyy sieluineen kasvonpiirtojesi yll‰, h‰ilyy vartalosi ja j‰sentesi yll‰, joita unen raukeus valuu.
Niinkuin liuenneena sulaa yllesi. Katsoo kasvojasi ja otsaasi, jota hiukset pehme‰sti kaartavat, katsoo pehmeit‰ avoimia huuliasi ja taipunutta kaulaasi, katsoo rintaasi, joka kohoo nauttivaan hengitykseen ja k‰tt‰si, joka riippuu velttona ja avoimena vierell‰si, ja tuntee herkk‰n‰ koko olosi. On kuin omaa ruumista valuisi unen raukaseva hellitt‰v‰ aalto. Avautuvat omat huulet ja p‰‰ kallistuu lepoa hakevana, tuntee taipuneen kaulansa helpon hyv‰ilev‰n j‰nnityksen, rinta liikkuu raukeana nauttivana hengityksen‰, k‰sivartta heruu pyˆreyden lepo ja herpouvana aukenee riippuva k‰si.
H‰ilyy sinuna, Endymion. Unen humala raukasee ja hellitt‰‰ joka j‰sent‰. On kuin liikkuisi itsest‰‰n, sitomattomana, ja liuenneena aaltoisi sinuna, lep‰‰v‰ Endymion. On kuin suloutuvaa liikkumista ja haihtumista koko olo, hˆllenee kuin ihanana sairautena koko ihminen, ja ainoana usvailevana haluna on antauvan herk‰sti h‰lvet‰ itsest‰‰n n‰kemyksens‰ ylle. O, Endymion, olosi raukeuden yll‰ h‰ityy ja olosi raukeuteen sulaa, ja on sairas siit‰ ett'ei viel‰ herkemp‰n‰ h‰lvene ja haihdu yllesi.