V.

Yksin‰isess‰ atriumissa istuu Antinous, istuu yksin ja kuuntelee hiljaisuutta.

Edess‰ns‰ suihkuu ilmaan hele‰ veden s‰de, joka n‰kyy moniv‰risin‰ pisaroina ylh‰‰ll‰ ja sitte hel‰hdellen putoaa takaisin marmorialtaaseen, joka h‰ilyilee l‰pin‰kyv‰n‰ veten‰. Ymp‰rill‰ ylenev‰t kahden puolen hoikat valkeat pilarit, jotka kevein‰ kohoovat kannattamaan aukonaista kattoa. Pilarien takana hiljenee silm‰ katsomaan sein‰n hele‰sti yksiv‰risi‰ suunnikkaita, joita keve‰sti esiinastuvat pilasterit soinnukkaasti reunustavat ja joiden kirkkaalta pohjalta ruusuvyˆt‰ kantava Amor tuntuu liit‰v‰n katsojaa kohden. On hiljaista. Taampana aukenee uusien hiljaisten huoneiden pilaristoja, kevein‰ ylenevien pilarien juurilla n‰kyy siell‰ t‰‰ll‰ joku valkomarmorisen kuvapatsaan solavana ja tyyneen‰ seisova haamu, taaimpana, jatkuvien pilarien v‰litse n‰kee taustassa vehre‰n puiston lehvikˆn, jonka keskell‰ korkea suihkul‰hde kuuluu solinoivan.

Hiljaista. Antinous istuu silkill‰ p‰‰llystetyll‰ pitk‰ll‰ marmorijakkaralla, jonka nelj‰ jalkaa himme‰sti kuvastuvat permannon marmoriin, istuu hiljaa, polvensa nostettuna polvellensa ja kuuntelee hiljaisuutta. Silm‰ns‰ h‰ilyv‰t vedensuihkun kimaltavassa kaaressa, mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona l‰sn‰ h‰ness‰, ja seinien tyyni rytmik‰s n‰ky tuntuu s‰vellytt‰v‰n‰ h‰nen sielullansa. Heijailevasti on huoneen koko humiseva rauha l‰sn‰ h‰ness‰, h‰n tuntee hyv‰iltyn‰ valkeitten marmorikuvien solakan tyyneen seisonnan pilarien v‰lill‰, tuudittuneena rauhana on sielunsa ja sointuneena mukautuu mielens‰ tuntemaan koko huoneen keijuilevaa levon humajointia, hiljenneen‰ kuuntelee h‰n suihkus‰teen loiskuavaa putoamista pisara pisaralta ja mielens‰ hel‰ht‰‰ jokaisen putoavan veden helmen hel‰ht‰ess‰ veden hiljaa p‰ilyv‰‰n kalvoon.