IV.
Reading edition
Kaunis Clelia, lep‰‰t paljaana, allasi tiikerin kirjava kellerv‰ talja.
Lep‰‰t paljaana tiikerin mustan ja kellerv‰n kirjavalla taljalla, toinen k‰tesi on pujotettuna p‰‰si taakse, mustat hiuksesi levi‰v‰t pehmein‰ ja runsaina sille taipuneelle k‰sivarrellesi ja vasemmalle rinnallesi. Lep‰‰t liikkumatonna, j‰senesi suloisesti valuneina, ainoastaan katsovat silm‰si v‰lk‰htelev‰t kuin tummat marmorihelmet ja hymyksi avauneiden huuliesi v‰lill‰ v‰l‰htelev‰t hampaasi valkeina, v‰l‰htelee tiikerin kynsikin taljassa, jolla velttona lep‰‰v‰ k‰tesi huolettomana leikkii.
Niin kummallisen ep‰m‰‰r‰inen on silmiesi katse ja niin kummallisen ep‰m‰‰r‰inen suusi hymy, siin‰ kun kauneutesi paljaudessa valuneena lep‰‰t ja annat silmiesi selitt‰m‰ttˆm‰n salaper‰isen katseen liikkua ilmassa ja minussa. Siksikˆ hymyilet, kun tied‰t k‰sivartesi t‰ydellisen l‰mpˆis‰n pyˆreyden ja olkap‰‰si kiinte‰n joustavan muodon? T‰ydellinen olet siin‰ kun ilman hyv‰ilev‰n‰ lep‰‰t, katselen heikosti taipuneen korkean kaulasi kiintonaista pyˆreytt‰ ja kuulakankalpeata v‰ri‰, katselen aaltoavan rintasi kiinte‰n varmoina ja hennonv‰rjyisin‰ muovauvia pyˆrˆj‰, joiden hieno iho tuntuisi koskevan k‰den alla kimmoisan taipuvana. Hennonkiintonaisena pyˆreytyy rintasi kukkulain alla vyˆt‰istesi hoikka norjan v‰r‰htelev‰ ymp‰ryst‰, ja varma- ja tarkkapiirtoisena rakentuu silmien edess‰ vatsasi heikosti ylenev‰, alabasterinkuulakka kupu. Seuraan silmill‰ni toistensa ylitse laskettujen, ristiss‰ lep‰‰v‰in jalkojesi sulavana pyˆreyv‰‰ muotoa ja polvesi soukkaa ja sirokupuista lumpiota, seuraan s‰‰riesi solavaa ja joustavaa kimmoa ja rentona riippuvan jalkasi sirosti kaareuvaa muotoa.
Kaunis olet, nainen, siin‰ kun lep‰‰t, jokainen j‰senesi paljaana, ja silm‰si selitt‰m‰ttˆm‰n‰ hymyn‰ seuraavina katsettani! Mit‰ ajattelet, nainen, siin‰ kun j‰sentesi kauneudeksi v‰rjyneen‰ virut, el‰tkˆ k‰sivarsiesi solakkana l‰mpˆis‰n‰ pyˆreyten‰, vai valuuko mielesi koko ruumiisi kuulakasta ja kiinte‰nkimmoista kauneusoloa tuntien? Selitt‰m‰ttˆm‰sti katsot vaihtuvav‰risill‰ silmill‰si, ja hampaasi v‰l‰htelev‰t valkeina hele‰npunaisten huuliesi v‰lill‰.
Oletko sin‰kin ihminen, nainen, ja onko sinullakin ihmisen sielu? Vieraasti ja kummasti katselet sin‰, hymyilevien huuliesi v‰litse v‰l‰htelev‰t hampaasi valkeina ja ter‰vin‰, ik‰‰nkuin tahtoisit upottaa ne ihooni ja villin‰ ja vieraana riemuna ime‰ vereni minusta. Onko sinullakin sielu, sin‰ vieras olento, joka niin selitt‰m‰ttˆm‰n‰ katselet ihmeellisesti p‰ilyvill‰ silmill‰si, ja jonka muotoon silmill‰ni sulaan, osaamatta sukeltaa mielesi oloon? Vieras, vieras olet, nainen ja ep‰ilev‰n‰ ja et‰isen‰ katselen sinua, mutta kaunis, kauniskin olet, Clelia, joka lep‰‰t tiikerin kellerv‰ll‰ taljalla ja veltosti valuneella k‰dell‰si leikittelet tiikerin v‰l‰htelev‰ll‰ kynnell‰, silm‰si selitt‰m‰ttˆmin‰ minussa!
Ep‰ilev‰n‰ sinua katselen, kaunis Clelia, silm‰ni liikkuvat muotojesi solakkaa pyˆreytt‰ ja ihosi maidonkuultavaa kimmokkuutta, katselen rintasi varmapyˆrˆisi‰ kohonteita, katselen olkap‰‰si kiinte‰t‰ valkeata ihoa joka kimmoisana tuntuisi hyv‰ilev‰n k‰den alla, katselen hiustesi l‰mmint‰ pehme‰t‰ lep‰‰mist‰ rintasi ja k‰sivartesi kuulakkaalla iholla ja sieluni herkkenee kuin olisi se liukenemassa muotosi yll‰. Mutta samassa kohtaavat silm‰ni ep‰m‰‰r‰isesti t‰hyst‰v‰n katseesi ja sieluni j‰‰htyy vieraantuvaksi ep‰rˆiv‰ksi ihmetykseksi taas. Mit‰ olet sin‰, vieras ja kaunis Clelia, tiikerin kellerv‰ll‰ taljalla, joka niin salaper‰isen‰ katsot, ja niin salaper‰isen‰ kauneutena v‰ilyt?