IV.

Neito l‰hteen reunalla, ruukkua kantava neito, pys‰hdy! P‰‰si kallistunut asento, ruukkua p‰‰laellasi holhoavan k‰tesi kevyt taivunta ja pukusi riippuvat liehuvat poimut liukuvat suloutena sieluuni. Pys‰hdy neito, ett‰ kauemmin saan katsoa k‰sivartesi kaunista kaartoa p‰‰si ylitse, kallistuneen p‰‰si lempe‰t‰ suloa ja vartalosi kevyen puvun syleilem‰‰, norjaa muotoa.

Olet kaunis. Sanomattomana sulona kurottautuu p‰‰si ylitse taipunut k‰tesi, sen muotojen lempe‰t taipuvat viivat sulavat kuin kauniina sointuna sieluun, kohotetulta k‰sivarreltasi riippuu pukusi liehuvina hulmuina ja liittyy kaareuvissa poimuissa sulavasti armaan nuoren vartalosi ymp‰rille. Katselen kaulasi korkeata ja hentoa pyˆreytt‰, katselen ruukkua kannattavan p‰‰si suloista kallistumista ja kiharaisten hiustesi lˆys‰‰ solmua kaareuvalla kaulallasi ja palvelen sielussani sinua.

Kaunis olet sin‰, ja jokainen j‰senesi suloinen olo on huomatessa sielulle hyv‰ilyksi. Niin sielu lempe‰n‰ tuudittuu sinun n‰ˆst‰si, kuin olisi sinun nuorta ja hyv‰‰ oloasi. Niin olkap‰‰ni hentona pyˆreytyy kuin sinun hieno ja norja olkap‰‰si, niin k‰teni aaltoo kuin sinun lempe‰n‰ taipuva k‰tesi ja jalkani lep‰‰v‰t arkoina polun sannalla kuin sinun syk‰ht‰v‰ paljas jalkasi. Kokonaan olet minussa, kaunis, ruukkua kantava nuori neito ja sieluni v‰rjyy sinun hentoista joustavaa oloasi tuntiessani. Viivy hetki viel‰, o neito, viivy liikahtamatta sulossasi, ett‰ saan hetken viel‰ tuudittaa n‰kˆ‰si sielussani ja hetken viel‰ suloutua s‰veliksi n‰ˆst‰si!