XXII LUKU.
Otto Manninen translation
Vielä muuttuneemmat kuin kaupunki on kaikk' ihmiset — kallella-päiset ja apeat kadulla astuissaan kuin rauniot käveleväiset.
On hoikat viel' yhä hoikenneet, yhä pullistuneet on pulleet, on lapset vanhoja, vanhat taas on jälleen lapsiksi tulleet.
Moni imuvasikka entinen nyt mua jo mullina kohtaa; moni pikku hanhonen piiperö emähanhen jo höyhenin hohtaa.
On vanha Gudel maalattu ja siistitty sireeni-somaks; tukan mustan ja hampaat valkeat upo-uudet on hankkinut omaks.
Oli tuttuni, paperikauppias tuo, lujin kestämään ajan hallan; pää kehäss' on hiusten kellahtavain — kuin Johannes kastaja vallan.
Näin ————:n vilahtamalta vain, ohi pyyhkäs kuin puhallettu; aju palanut raukan, ja Bieberill' oli kuulemma vakuutettu.
Näin vanhan sensori-kuomanikin. Tuli halki usman ja huurun hän Hanhitorilla vastaani, — pään kantoi kovin jo kuurun.
Me toistemme kättä pudistettiin, ukon silmään kyynel täytti. Miten iloitsikaan minut nähden taas! Se liikuttavalta näytti. —
En kaikkia tavannut. Ajalliset monelt' askeleet jo on laanneet. Ah, silmäni Gumpelinoakaan eloss' enää ei nähdä saaneet!
Pois suuren sielunsa henkäsi jalo tuo juur' ennenkuin saavuin, Jehovan istuimen eess' on nyt seraafina kirkkain kaavuin.
Tuota käyrää Adonista turhaan hain halki Hampurin kadut ja torit, jolla kuppeja, yöposliineja oli kaupan kukkurakorit.
Pikku Meyer vieläkö elossa lie, sitä tiedä en toden totta; en nähnyt miestä ja unohdin selon Cornetilta ottaa.
Sarras, tuo puudeli uskollinen, pois kuollut on — haikea hukka! Kynäniekkaa kymmenen ennen maar ois uhrannut Campe rukka. — —
On juutalaista ja kristittyä, niin kauas kuin muisti kantaa, väki Hampurin; — jälkimmäistenkään tapa juur' ei ilmaiseks antaa.
Koko hyviä kristityt kaikk' on, myös hyvin päivällisensä syövät, ja vekselinlankeema-päivänsä hyvin harvoin he laiminlyövät.
Taas juutalaisten joukkoa kaks eri puoluetta on heitä; synagoogassa vanhat vaeltaa ja nuoret temppelinteitä.
Halu hangotella on nuorten, ne sianlihan on nielijöitä, demokraatteja; vanhat pikemmin taas ovat ylimysmielijöitä.
Pidän vanhoista, pidän nuorista, vaan varma se on kuin vala, eräs muu laji: silakat savustetut, on vielä parempi kala.