XIX LUKU.

Danton, sa pahasti erehdyit, ja se maksoi pääsi hinnan! Kyll' anturan alla kuljettaa voi isänmaansa pinnan.

Puoli Bückeburgin maata jäi mun saappaani anturoihin; elinpäivänä vielä en sattunut ma moisihin savikoihin.

Ma Bückeburgissa katsomaan sukulinnaa poikkesin suurta, isoisäni miss' oli syntynyt; — isoäit' oli Hampurin juurta.

Tulin puolissa päivin Hannoveriin, sain saappaista pois savivahdon ja riensin kaupungin katsontaan, — ain' oppia matkoista tahdon.

Hyvä Jumala! sielläp' on siistiä! Kadut ei kurakaukaloita. Siell' loistorakennuksia näin, hyvin kauniita kartanoita.

Tori suur' oli muuan varsinkin, taloin ympäröity uhkein; oli palatsi, asunto kuninkaan, näkö jonka on mitä muhkein,

(se on palatsin.) — Pääoven edess' on kopit vahtien molemmin kulmin. Punatakkeja vahdissa pyssyineen on muodoin niin murhan-julmin.

Ties oppaani: "Tässä asuu Ernst Augustus, suurtorylainen jalo, vanha lordi, mut vuosikseen hyvin vielä virkeänlainen.

Olo häll' on idyllisen turvallinen, näet paremmin kuin punanuttuin kaikki parvet puuttuva uskallus häntä turvaa rakasten tuttuin.

Hänet joskus nään, ja hän päivittää miten kuiva virka on kovin tää kuninkuus, johon tuomittu hän nyt on päänä Hannoverin hovin.

Isobritannilaisille tavoilleen muka täällä ahdasta niin on, ihan pelkää vaan, että silmukkaan hänet vielä saattava spleen on.

Toiss' aamuna kamiinin ääressä näin hänen häärivän kumarassa; oli kuningas kipeille koirilleen lavemangia laittamassa."