XV LUKU

Sade hieno silmille hyisnä niin kuin neulantutkaimin tuiskii. Hevot loassa kahlaa ja hikoilee, niin murheisna hännät huiskii.

Soi toitahus ajajan torvesta, sen nuotti tutulta tuntuu — "Kolme poikaa portille ratsastaa!" Niin mieleni uniseks untuu.

Mua raukoi, ma nukahdin, ja kas, unen juoni se kauas juoksi, minut ihmevuoreen se tuonne vei Punaparta-keisarin luoksi.

Kivikuvana enää istunutkaan hän ei kivi-istuimellaan; ei ollut niin arvokas näöltäkään, kuin yleensä kuvitellaan.

Läpi salien kävellä vaapersi ja haasteli kanssani haluin, mulle näytteli kaikkia aarteitaan kuin kauppias muinaiskaluin.

Asesalissa mulle hän neuvoi kuin piti käytellä pyssynperää, pois ruosteesta manttelinliepeellään pari hivutti miekanterää.

Hän riikinkukon-pyrstöllä myös monen puhdisti rautapaidan ja monen kypärin tomuistaan, monen piikkilakinkin laidan.

Lipun tomutti samoin ja pakisi: "Se ylin on ylpeys mulla, että koita silkkiin ja toukkaa ei ole ehtinyt puuhun tulla."

Ja saliin kun tultiin, miss' uinaili, päänalusna kummut kilpein, väki tuhantinen, sotavalmis tuo, pakis äijä tuulin hilpein:

"Puhukaamme, etteivät heräjä, nyt äänellä alennetulla; sata vuotta ohi on mennyt taas, ja nyt maksupäivä on mulla."

Ja keisari hiljaa tassuttain luo kulki nukkujan kunki, ja salaa taskuhun kullekin tukaatin kolikon tunki.

Salamyhkäisesti hän hymyili, kun kummastukseni näki: "Tukaatin mieheen palkkaa saa joka vuosisadalta väki."

Ja salissa, jonka ratsujen rivit liikkumattomat täytti, siellä keisari hykersi käsiään, kovin tyytyväiseltä näytti.

Luki yksitellen hän laukit nuo ja taputti kyljille; — kuulin, kun laski ja laski hän, itsekseen hätähoppuisin jupisi huulin.

"Luku viel' ei täysi", — virkahti hän viimein nurjalla miellä — "sotaväkeä, aseit' on kylliksi, mut ratsuja puuttuu vielä.

Hevossaksoja laittanut samoamaan olen joka maailman loukon, mulle ostaa ne parhaat juoksiamet, olen saanut jo hyvän joukon.

Ma odotan, kunnes on luku täys, silloin isken ja isänmaani, jalon Saksankansani vapautan, joka vartovi tulentaani."

Pakis keisari noin, vaan ma huudahdin: "Anna paukkaa, sa vanha veikko, anna paukkaa, sa aaseja avuksi saat, jos hevosten luku on heikko."

Punaparta; vastasi' naurussa; suu: "Ei hyväksi hoppua pitää, ei Roomaa päivässä rakettu, hyvä vilja se vitkaan itää.

Jok' ei tule tänään, sen huomen tuo, tasan varttuvi tammen varsi; "Chi va piano, va sano", Rooman on valtakunnassa sananparsi."