XXI LUKU.

Taas alkaa kohota poroistaan vähitellen kaupunki polo; kuin puudelin puoleksi kerityn on Hampurin hahmo nolo.

Näen murehella ma kadonneen monen kallismuistoisen kadun. — Missä talo, joss' suutelot suutelin ma ensi lempeni sadun?

Missä kirjapaino, jost' ilmoille mun matkakuvani tuli? Missä kellari, jossa kerran mun ens osterit suuhuni suli?

Ja Dreckwall, missä Dreckwall on? Sit' on hakea turha työ nyt! Missä paviljonki, joss' olen niin monet sokeritortut syönyt?

Missä porvariston ja senaatin koti korkea, raatitalo? Tulen tuiman saalis! Pyhintäkään ei säästänyt ahne palo.

Viel' ihmiset huokaili hätäänsä ja kasvoilla murhe musta palon suuren surkuteltavaa he muisteli tapausta:

"Joka haaralla valkea valloillaan, kaikk' kietoi se liekein ja sauhuin! Tulipatsaina tornit kirkkojen ne sortui ryskein ja pauhuin.

On porona vanha pörssi nyt, joss' isämme asioivat läpi vuosisatojen keskenään niin rehellisesti kuin voivat.

Pankki, kaupungin kultainen sielu, jäi, Herran kiitos! ja kirjat, joissa joka miehen arvo merkitty on selvissä numeroissa.

Meille kansat kaukaisimmatkin keräs apua, kiitos Herran! hyvä kauppa — se kolehti tuotti noin miljoonan kahdeksan verran.

Tosihurskaat ja kristityt hoitivat apukassaa tuota — ei tiennyt käsi vasempi konsaan, paljonko oli oikea kulloinkin vienyt.

Avoimiin käsiimme tulvanaan tuli rahaa kaikista maista, elintarpeita myös, ylenkatsottu ei lahjaa minkäänlaista.

Tuli leivät ja lihat ja liemet myös, puvut, peitteet tukkunansa! Meille miel' oli Preussin kuninkaan myös johtaa jo joukkojansa.

Tuho aineellinen tuli korvatuks, se voitiin arvioida — mutta hirmu se, meidän hirmumme, sit' ei millään korvata voida!"

Sanoin rohkaisevasti ma: "Ette saa noin, veikkoset, itkua valaa; oli Troija parempi kaupunki, vaan silt' oli pakko palaa.

Talot uudet tehkää ja kuivatkaa pois katuinne ropakko-roiskut, ja paremmat lait te laittakaa ja paremmat paloruiskut.

Ei kilpikonna-lientänne pidä liiaksi pippuroittaa, nuo lihavat suomukarppinne myös voi terveyttä vahingoittaa.

Vähän vaaraa kalkkunat teille saa, vaan varottavammat on pillat sen linnun, mi pesäks on ottanut pormestarin peruukkivillat.

Mikä turman lintu se on, sit' ei tässä tarvis sanoa mulla. Mult' aina, kun sitä aattelen vaan, ylös tahtoo yökätys tulla."