V LUKU

Ja tuonne kun Reinin sillalle tulin Satamavallin luoksi, näin isä Reinin, kun valossa kuun se juhlallisna juoksi.

Ole tervehditty sä, isä Rein, sa oletko voinut hyvin? Sua olen monesti muistellut ma kaipauksin syvin.

Noin virkoin, ja oli kuin veestä ois niin outo urina soinut, mies vanha kuin yskäisin, vapisevin ois äänin vaikeroinut:

"Tervetullut, poikani, kiitos, kun noin vuott' olet kolmetoista mua muistanut, poissa ollessas sain kokea monenmoista.

Biberichissä kiviä niellä sain, ei kiittää kestä se kekker'! Mut pahemmin lastasi laulullaan mun vatsani Niklas Becker.

Mua laulanut on hän, kuin oisin ma mikä puhtahin impi ikään, kenen kunniankukkaista riistämään ei tulla saa mies mikään.

Tuon tuhman laulun kuullessain ihan valkopartani voisin pois reväistä, itseni hukuttaa ihan omaan itseeni soisin.

Pojat Ranskan ne paremmin tietävät, mi on impeydessäni perää; ovat voittajavetensä sekoittaneet mun vesiini monta jo erää.

Tuo tuhma laulu ja tuhma mies! Mua herjasi suotta syyttä. Tavallaan mulle hän tuotti myös poliittista ikävyyttä.

Näet ranskalaiset jos palaa nyt, saan hävetä niiden eessä, joka taivaalta heit' olen takaisin ain' anonut silmät veessä.

Pikku ranskalaisia rakastanut olen aina — vieläkö siellä vain leikkivät, laulavat, valkoiset heill' onko housut vielä?

Ilo heit' ois tavata, elleivät he irvisteleis mua nähden tuon kirotun loilotuksen vuoks, tuon häväistyksen tähden.

Alfred de Musset, katupoika tuo, etupäässä päälleni käyden ehkä rummunlyöjänä rummuttaa mulle kompia korvan täyden."

Noin huoltaan päivitti isä Rein, koko oloa onnetonta. Koin häntä rohkaista, haastelin hälle lohdun sanaa monta:

Ole huoleti ilkuista, isä Rein, ei enää he moniin vuosiin ole vanhoja ranskalaisia, myös housut on uuteen kuosiin.

Ne on punaiset nyt, ei valkoiset, napit toiset myös niitä sulkee. Heiltä leikit ja laulut on lakanneet, päät kuurussa miettein he kulkee.

He filosofeeraa nyt Kanteista ja Fichteistä, Hegeleistä, he piippua polttaa ja olutta juo, lyö keilaakin moni heistä.

Poroporvareiksi kuin mekin he käy, ja vimmatummiksi vielä; Voltairen henki on heistä pois, pian Hengstenberg herra on siellä.

Alfred de Musset'llä tosiaan vielä katupojan on eljet; mut rauhaan jää, hänen kielelleen kyllä teemme häijylle teljet.

Pahan komman sulle jos rummuttaa, saa kuulla hän pahemmat kommat, saa kuulla, kuin kävi kauniissa hamekansassa häitä hommat.

Viis tuhmista lauluista, isä Rein, pois huolet ja huonot tuulet! Jää hyvästi, jälleen tapaamme — pian paremman laulun kuulet.