YÖHÖN MYÖHÄÄN VUOTEELLANI.
Reading edition
Yöhön myöhään vuoteellani valvon, vuotan ystävää. Liian nuorta lintustani elon virvat viehättää. — Orja leikin, turhan lelun, ansoihin käyt imartelun.
— Naura! Nauti pohjaan asti maljan myrkky humalaa! Huulensa ken siihen kasti, tyhjentää sen tyystin saa, kunnes rintaan käärme salaa hiipii, polttaa sydänalaa.
— Silloin, silloin muistat varmaan vuottelevaa ystävääs. Vasten sydäntäni armaan piiloittaa saan sairaan pääs, onnellisna oikoo käsi runneltuja siipiäsi.