KAUAS, KORKEALLE.
Reading edition
Varjoako vain on menneisyys, tulevaisen peittää pelkkä sumu? Karkaa käsistämme nykyisyys, soi vain korviimme sen kiire humu.
Näyttelijä, mitä työstää jää, unhon mereen uppoaa niin varhain. Kauneinkin sun haavees häviää, hautaan hukkuu pyrkimykses parhain.
— Taide sukua ei sumun, maan, työs ei, taiteilija, turhaa unta! Sadon siitä korjaa aikanaan elon aittaan hengen valtakunta.
Annettu on itse iäisyys tehdä kylvöämme maailmalle. Valoon, onneen halaa ihmisyys, kaiho meiss' on kauas, korkealle — — —