KELLOKÄKI.
Reading edition
Kuule, kuule: seinäkello kuinka käy ja kukkuu! Aivan niinkuin metsän käki, yölläkin, kun talonväki nukkuu, kellokäki kukkuu, kukkuu, kukkuu!
Kiire, kiire kaikkialla! Voi, voi! Hetket juoksemalla ajan mereen hukkuu — — — Tarttunut on kiire vereen, hetket uppoo ajan mereen — — — kellokäki kukkuu, kukkuu, kukkuu!
Kellot suuret, pienet soivat, laivat, junat, autotorvet kuni hullut huutaa voivat vihloen jo puhki korvat, kaikki villit höyrypillit soivat, soivat, soivat — — —
Lempo, kuka ihmiskunnan vitsaukseksi kiireen hurjan keksi? Niinkuin muka hyvinkin ois hyöty tuosta! — Mitä, houkka, sillä voitat, että kiirehtiä koitat, juosta, juosta, juosta?
Jokainen myös meistä kerran iäisyyteen hukkuu — — — — Malta, malta hiukan verran, turha tuo on vauhti kiivas! Miks' et ole viisas? Mukaudu vain elon mahtiin, taivu siihen tahtiin.
— Kuule, kuule, kellokäki Kukkuu, kukkuu, kukkuu — — —