INFERNO.
Reading edition
— Taas tulet, yö, taas tulet, piinan hetki! Te, unet julmat, unet kauhun, kammoan teitä! Kiivaasti liian sydämeni lyö — Ah, liian näännyttävä, tuskainen on elon turha retki. Mua, säikkyväistä, kaartaa lauma pimeyden ilkkuvia perkeleitä.
— Te, hornanhenget, kylliksenne saatte! Siis alkakaa, — oon uhrinne, sen tiedän! Tuot' inhoittavaa käärmeparitusta siedän, — siis limaisaa vain leikkiänne jatkakaatte! En itselleni armahdusta myönnä, pois saastan viittaa harteiltain en työnnä.
— Te, pirut, hirviöt, te henget helvetin, jo liiton lujan kanssanne oon lyönyt! Jo ammoin autuuteni menetin, esikoisoikeuteni pantannut oon, myönyt ah! liian suureen sääliin eläväin: siks' ikuiseksi seuraksenne jäin — — —
— Kai joskus, luoja, joudat katsomaan, me kuinka toivotonna kamppailemme? Oi, näe: riemuja sun laumas autuaan vain kartuttaa tää tuli tuskiemme. On ylpeytemme: ilo taivaisiin tuskalla tuomittujen ostettiin.