SUN KANSSAS, YSTÄVÄNI.
Reading edition
Sun kanssas, ystäväni, yhteisesti kauneimmat sadut nuoruuteni näin. En tiedä, kauanko nuo unet kesti, mun vangitsivat niin ne viehättäin.
Sun kanssas riemun, murheen leivän jaoin, niin riehakkaasti sydän silloin löi, avaimet taikalinnaan kanssas taoin, ihmeiden meret meitä ympäröi.
Viritti yhteen rinnat suvi-ilta, kun rauhan suloisen soi päiväntyö. Kauneudenjanon saimme jumalilta, niin kiihkeän toi kaipuun tähtiyö.
— Oi, nuoruutemme kruunupäinen kevät, sun öittes valkeudessa valvottiin! Ah, liian joutuin syysyöt lähenevät, luo talvi luntaan kukkiin kuihtuviin!
Jos jälkees jään, sun luomes umpeen suljen ja muiston raunioilla unelmoin, maanpaossani hiljaisena kuljen, ma kunnes vuorostani muuttaa voin.
— Syvälle painan vasten sydäntäni sun yksinäisen soihtus, ystävyys: näin sulta saan ma viime lämpimäni, kun viimallaan mun jäätää kuolon syys.