IHMINEN — PETO.
Reading edition
Sua katsoa niin on hyvä, sinä puhdas ja hiljainen. Valon taivaista ilmestyvä olet rauha jok' iltainen. Minut hymylläs hyväksi lumoat, minun onneni ehjäksi rakastat.
En toivo, en mitään muista, kun istun sun rinnallas. Tulin taistoista voitetuista, — peto pelokas, raatelias. Sinut hukutin sieluni hurjuuteen: minut loihdit ihmiseks' uudelleen.
Olet yössäni valvova valo! — Taas aamu kun kavahtaa, mun verteni kiihtyy palo, peto pystyyn taas kavahtaa — — — Kuka voittaja on tään taiston: Onko ihminen, vai peto vaiston?
Voi, valkea vartija, miksi olet öitteni määränpää? — Olen omiaan kulkuriksi, joka yöksikin korpeen jää: siellä soraista poljen santaa, meren kuolleen kolkkoa rantaa.