METSÄTIELLÄ.
Reading edition
Poljen metsän polkua nopsasti, menen kohti armastani. Mikä nauru on mulla rinnassa, mikä laulu on huulillani?
Hihhei, tuolla portilla Tapiolan punapusero välkkää ja vilkkaa, hame hauskasti tuulessa hulmuten, lyö vasten paljasta nilkkaa.
Hollaa! Holihuu! minä huhuilen, niin että hongikko kaikaa. Voi ihmettä! Metsä käy laulamaan kuin kuorossa yhtäaikaa.
Sitä ääntä ja laulua, riemua nyt riittää pilviin asti, minä tyttöni sieppaan sylihin niin rajusti — rakkahasti.