O, BEATA SOLITUDO.
Reading edition
Sieluni surullista ikävää syyssade, lakkaamaton, säestää, matala taivas makaa pääni päällä.
Suurkaupungissa kuljen harhaillen, kasvoihin tuijottelen vierasten: ah, ainoaa ei ystävää oo täällä.
Mun kaltaistani monta kulkijaa Kai sama, outo kaipaus ahdistaa — — —
— O, beata solitudo, noin mulle korvaan kuiskaa mykkä yö. Onnen purteen astua siis voin, unelmaini herkin hetki lyö: Tuolla saapuvat jo noutajat, valmiit airoissa on soutajat.
— Virka, armas, minne matkataan? — Maahan kauneimpahan saatan sun. — Siellä suruuniko lääkkeen saan? — Tyydytyksen täyden, kaivatun:
Siellä yhtyväthän taivas, maa, Muut' ei murhetta kuin — rakastaa.