KUVANVEISTÄJÄ.
Reading edition
Oot, taiteilija, luoja kauneuden, jumalten joukkoon kuulut oikeudella. Maan tomua on ainees savinen, vaan elon saa se kätes kääntehellä; sun haavees kivessä kuin hengittää, ihmeenä jälkimaailmalle jää.
Mit' Ainos allapäin tuo aattelee, oi, mitkä tunteet kätkee kivirinta? Marmori tuo sen liikkeet vangitsee, niin viileä on patsaan kidepinta. — Mut on kuin olennossaan pyyntö ois: »Oi, jospa ihmisenä elää vois!»
Tuo, puhdas varreltaan kuin vaahto veen, jos verten kierron suonihinsa saisi, irstaiden katseet iskis ihmeeseen ja myrkkyilmallaan sen saastuttaisi. Kauneuden asunnoks' ei kelpaa maa; vain taide ihanteita heijastaa.
— Jumalten maljasta sa juoda sait, oi, taideniekka, siitä kaipauksesi. Sa syntysanat Hadeksesta hait, kai kerran toteutuu sun haavehesi. Todistaa uskoasi taidetyöt. Kas, taltoin tulikipunoita lyöt.