KURKISTAJA.
Reading edition
Vainion laidass' on pärekatto talo. Sieltä näin syksyöin vilkkaa myöhä valo Kumarrellen, kurkistellen alle ikkunan harppaan matalan.
Mitä nään: sängyssään kontillaan on akka. Viimeisen hiilloksen huokuu tiilitakka. Katsos saitaa! Ilman paitaa kykkii villi noita, tappaa lutikoita.
Pöydältään vierestään joskus jotain haukkaa, tirkistää, irvistää, päälle ryypyn naukkaa, päätä raapii, rintaa kaapii, haukotellen: haaa! tuikun sammuttaa.