ISTUN RATTAILLA JUOPON RENTUN.
Reading edition
Istun rattailla juopon rentun, valjaissa vaivainen koni. Eessä on pitkä ja taloton taival, kiihtynyt hermostoni. Veljeni huokuu viinaa ja likaa, miehessä monta lie vikaa.
Täytyy sietää mun siivotonta, vaikkakin luonto on vastaan. Kaveri outo kirkuu ja kerskaa kaupasta parhaimmastaan. Suussa on kuolainen sikarin sätkä: mikä lie hirveä jätkä.
Poikanen ohjissa, miehenalku, ruoskii ruunaansa selkään. Korvessa hongikko kahden on puolen, ihmekö, hiukan jos pelkään? Jos olen matkassa rosvon pahan, vieköön viimeisen rahan!
Pullo on taskussa toverin roiman, ryyppää naukun ja kaksi. — Ruuna hoi! laukkaa, mies tämä naukkaa hullua hurjemmaksi. — Voi sua nättiä herraslasta, kurkkuas hienoa kasta!
Puolessa pullo, puolessa matka, kumppali pyörällä päästä. — Ryppäänkö rattailta hullun raivon, enää ei henkeä säästä? Mitä? — Hän äkkiä vaikenee, itkee, itkee ja siunailee.
Yhdestä pullosta ystävinä ryyppäämme viimeisen tilkan. — Piruko piittais, perillä vaikka joudumme aiheeksi pilkan? Kaksi on matkalla hullua miestä, tietoa tuskin on tiestä.