VANHA PUU.
Reading edition
Oon katuvieren vanha puu, on sairas sydämeni. Syysmyrskyn tullen tuhoutuu mun viime kukkeuteni.
Tien liejuun, likaan tallatkaa, — jos kulkenette ohi — nää lehteni! Ne kuolemaa jo kauan, kauan poti.
Vaikk' alle rauta-anturan ja vasten kivitystä ma kauneuteni karistan, en tunne kärsimystä.
Noin runneltuna värjöttää ma tahdon taivasalla, viel' luiset käsivarret nää ma kannan korkealla.
Ne puoleen öisen taivallan ma äänetönnä kurkoitan. Kun tuisku multa peittää pään ma suvestani unta nään.