VANGITTU JOUTSEN.
Reading edition
Voi, tekolammen joutsenparkaa, mua, oon tuomittu ma tähän mutaveteen! En lentoon siipeä saa leikattua, on rautaverkot lyöty tieni eteen.
Huviksi huolettomain kulkurein oon joutavoinut täällä kaiken kesän. Ma kahlekumppalini kanssa tein vierasten nähden kurjan lemmenpesän.
On selvä pääni päällä ilman tie, soi siellä muuttolintuin lähtöääni: syysviimoista pois heidät vaisto vie; — ma värjötellen siipeen kätken pääni.
Lyön siivilläni turhaan, onneton, oi! miltei pakahtua sydän on, ohitse villit joutsenet kun soutaa. — Vartija minut vankikoppiin noutaa.